www.kd.fi » Osallistu! » Mielipidepalsta

Mielipiteitä

Heltyvätkö kristillisdemokraatit vihdoin Helsingille?

27.04.2010 16:34

22.4.2010 Samuli Rissanen luonnehti Helsinkiä arvoiltaan ja asenteiltaan kivikovaksi pääkirjoituksessaan. Saanen olla erimieltä.

Rissasen mukaan \"Reinikaisenkin kannatti puhua Nooan päivistä ja uhkaavista epidemioista, jotta helsinkiläiset olisivat heränneet.\" Rissanen epäilee, että \"Nättinokkaisimmat kuitenkin allergisoituivat uhkakuvien maalailusta.\"

Me stadilaiset emme kuitenkaan ole nättinokkaisia kivisydämiä. Emme, vaikka fariseuslaisuutta emme hyväksykään.

Helsingissä yli 70% talouksista on yhden hengen talouksia. Se ei yksin johdu siitä, että Helsinki on yliopistokaupunki, jossa asuu paljon opiskelijoita. Täällä on myös hyvin paljon yksin asuvia vanhuksia.

Täällä on myös paljon työn perässä tänne muuttaneita.

Omakotitalossa asuvia isä, äiti, 2½ lasta + koira talouksia ihannoivan puolueen arvot eivät heihin iskostu helposti. Ei ainakaan helvetin tulella ja tappuralla uhkailemalla.

Tulevien eduskuntavaalien kysymys ei olekaan heltyvätko helsinkiläiset KD:lle. Kysymys on hellymmekö me kristillisdemokraatit helsinkiläisille?

Helsinki on äärimmäisyyksien kaupunki. Tuloerot ovat valtavat. Asunnottomuus on kansallisen häpeän tasolla, ja suurin osa turvapaikan hakijoista majoitetaan tänne.

Asunnottomista muuten hyvin suuri osa on rakennusmiehiä, jotka ovat keikkahommissa rakentaneet tätä kaupunkia. Ero perheestä on johtanut eroon, ja laman myötä mennyt työ johtanut asunnottomuuteen ja alkoholismiin.

Heitä ei kannata kosiskella tangoa tanssivilla kauniilla ihmisillä tai helvetin tulella uhkaamalla. Perheestä tai edes helvetin tuesta he eivät enää edes uskalla haavailla etsiessään talven pakkasilla lämmintä yösijaa.

Viikonloppu-isää ja yksinhuoltaja-äitiä ei myöskään saada mukaan 50-luvun kiiltokuvilla avioelämän onnesta. Eikä tuomitsemalla heitä liittonsa hajoamisesta.

Helsinkiläiset uskaltavat olla erilaisia, ja hyväksyvät myös erilaisuuden. Tosin helsinkiläisen hyväksyntä vaatii vastavuoroisuutta. Hän vaatii, että myös hänet hyväksytään, vaikka hänen valinnoistaan ei pitäisi.

Valitettavan monelle helsinkiläiselle Suomen Kristillisdemokraattinen puolue on Suomen Fariseusten puolue. Niin se on myös minulle.

Me saarnaamme kyllä taidolla raamatun sääntöjä, unohtaen totaalisesti ihmisen. Muistan ikuisesti lukio aikaisen uskonnon opettajan sanat: \"Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä\". Me olemme unohtaneet tuon jälkimmäisen lauseen tuosta.

Helsinkiläinen ei ole kivisydäminen. Helsinkiläinen ei vain suostu katsomaan vierestä, kun toinen kivittää sanoilla toista. Politiikassa helsinkiläinen puuttuu tilanteeseen äänestämällä.

On tietysti mukavampaa syyttää helsinkiläisiä kivisydämisyydestä, kuin myöntää, että me olemme fariseuksia.

Martin Luther Kingin tavoin minulla on unelma. Se on unelma, että KD olisi taas jonain päivänä kristillisdemokraattinen puolue.

Onneksi en ole unelmieni yksin. Pitkästä aikaa jaksan taas uskoa, että unelmani saattaa toteutua. Helsingin piirihallituksessa on nyt tiimi, joka paitsi jakaa unelmani, myös tekee aktiivisesti työtä sen toteuttamiseksi.

Kansanedustaja, mahdollisesti kaksi, ei ole enää kristillisdemokraateille haaveuni. Se vaatii työtä, uudistumista ja riskien ottamistakin. Mutta ennen kaikkea se vaatii sen, että Suomen Fariseuslaisten puolue haluaa palata kristillisdemokraattiseksi.

EU-parlamenttiin tutustumismatkan perusteella samoin ajattelevia löytyy onneksi myös Uudeltamaalta ja Etelä-Savosta.

RSS-Feed RSS-Syöte