Keskiviikko 16. lokakuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Mielipidepalsta

Mielipidepalsta

Kauppojen aukioloajoista

19.08.2008 07:48

Kauppojen aukioloaikojen lisääminen on laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Sen lisäksi, että se nostaa tuotteiden hintaa lisää se myös päivähoidon kysyntää. Esim. yksinhuoltajien lasten kohdalla vuorohoidon kysyntä kasvaa oleellisesti. Kyse ei siis ole ihan pienestä muutoksesta. Ja kun päivähoito ei enää koske kouluikäisiä, niin onko 7-vuotias kyllin kypsä olemaan illat ja viikonloput yksin kotona? Työvoimatoimisto edellyttää, että tarjolla oleva työ otetaan vastaan ja työnantaja ei välttämättä jousta työajoissa. Ja miten se lisää ostovoimaa, jos kaupat ovat aina auki?

Aukioloaikojen lisäämisessä aikoinaan vedottiin eurooppalaiseen käytäntöön. No, teimme matkan Italian alpeille kesäkuussa v 1999. Kaupat menivät lauantaina kiinni klo 13, kuten meilläkin joskus kauan sitten, ja sunn untaina ne pysyivät visusti kiinni. Israelissa kaupat olivat auki vaikka kuinka myöhään ja liikenteestä ei voinut päätellä oliko kyseessä yö tai päivä. Kokoomus pelaa kovaa peliä Pohjolassa. Toivon, että KD asettaa ihmisen markkinavoimien edelle kuten tähänkin asti.

Auli Loponen
Lieto

Päin Prinkkalaa

14.08.2008 13:43

Veronkevennysesitykset rajusti päin ”Prinkkalaa” Valtionvarainministerin esittämä tuloveronveronkevennysmalli menee rajusti päin ”Prinkkalaa”, mitä tulee sen väitettyyn tasaiseen kohdistumiseen nähden.

Tasaista kohdistumista kun tulee tarkastella veronkeven-nyksen antaman käteen jäävän tulonosan kehittymisen näkökulmasta, ei veroprosentin alentumisen kautta. Sitä paitsi pienituloisimpien tuloveroprosenttia ei edes voida alentaa koska he eivät maksa tuloveroa, tuloihinsa nähden esim. rajua ruuan ALV:tä kylläkin.

Ministerin vertailussaan käyttämiä tulotasoja ja niille kohdistuvia veronkevennyslukuja käyttäen on todettavissa, että esitetyt luvut tuovat vuositasolla käteen jäävää tulonlisää 15.000 €:n tuloilla ja 219 €:n kevennyksillä n.1,80 %, 35.000 €:n tuloilla ja 540 €:n kevennyksellä 2,29 % ja 50.000 €:n tuloilla ja 740 €:n keven-nyksellä 2,39 %. Edellä mainitut vertailuluvut osoittavat että veronkevennykset eivät kohdistu tasaisesti kaikkiin ministerin mainitsemiin tuloluokkiin.

On laskettavissa, että esim. 35.000 €:n vuositulonsaaja saa kevennyksestä suhteellisesti n. 26,6 % ja 50.000 €:n saaja n. 32,7 % paremman tulonlisän käteen jääviin tuloihinsa kuin 15.000 € vuosituloa saava. Tämä siis on ministerin mielestä sitä tasaisuutta. Minun ei. Ministerin esittämää mallia eri hyvätuloisten edunsaajaryhmät, mm. veronmaksajain keskusliitto johtajansa Lehtisen johdolla ovat sitten suureella mielihyvällä tukemassa ja kannattamassa.

Toinen suuri ”moka” ministerin esittämässä on se, että eläkeläiset maksavat tuloveroa enintään sen mitä ansiotulonsaaja. Tämä on valtaisa virhe, joka perustuu virheelliseen tulkintaan veroista ja maksuista. Ministeri pitää esim. palkansaajan eläkevakuutusmaksua verona, jota se ei ole. Sehän on säästöön siirrettyä korvamerkittyä varallisuutta palkansaajan tulevaa eläkettä varten, jota verotetaan sitten kun eläke alkaa juosta. Säästöön siirrettyä ja korvamerkittyä siksi, että ko. maksua ei voida käyttää verojen tapaan valtion tai kuntien menojen kattamiseen, ainoastaan maksajansa eläketurvaan. Tosiasia on, että eläkeläinen em. periaatetta noudattaen maksaa veroja huomattavasti enemmän kuin palkansaaja.

Jos palkansaajan verotettavaksi tuloksi otetaan eläkevakuutusmaksun vähennyksen jälkeinen tulo ja sama tulotaso eläketulosta, niin esim. tulotasoilla eläketuloa verotetaan ankarammin seuraavasti; 12.000 vuositulotasolla n. 31 %, 15.000 vuositulotasolla 34 %, 35.000 vuositulotasolla 9 % ja 50.000 vuositulotasolla 3 %. Jos eläketulojen verotus saatettaisiin ansiotuloverotuksen tasolle, merkitsisi se noin puolen miljardin eläkeläisille kohdistuvia veronkevennyksiä.

Heikki Häyrynen
Nivala

Nuorten mielenterveydestä

07.08.2008 11:55

Siirryin väliaikaisesti HUS:iin töihin (nuorisopsykiatrialle) juuri kun Keravan tragedia tapahtui. Ja taas käynnistyi vilkas keskustelu nuorten psykiatriseen hoitoon pääsystä. Lehtien palstoilla syytetään taas hoitojärjestelmää kovin sanoin. Mutta täällä kd:ssa näyttää olevan hiljaista tämän asian tiimoilta.

Yksittäisiä tragedioita tuskin voi välttää vaikka kuinka paljon satsaisi nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseen. Mutta paljon pienemmillä satsauksilla perustasolla tavoitettaisiin paljon suurempia joukkoja. Kouluterveydenhuollon resurssien tuplaaminen ei olisi ylivoimaisen kallista. Tai miksei seurata Joutsenon mallia ja palkata psykiatrisia sairaanhoitajia koulukeskuksiin kouluterveydenhoitajan työpariksi?

Häiriöiden varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon ohjaukseen on siis satsattava. Erikoissairaanhoito sinänsä toiminee hyvin. Toinen kehitettävä porras on nuorten psykiatrinen kuntoutus. Tämä ei enää juurikaan katsota kuuluvan erikoissairaanhoitoon, vaan useimmissa kunnissa näiden palvelujen järjestäminen kuuluu asumispalvelujen piiriin. Ja siinä kunnat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa ja tarjonta on hyvin kirjavaa, eikä aina halvin kuntoutusvaihtoehto olekaan kannattavin.

Moni nuori mielenterveyskuntoutuja jää ilman riittäviä palveluja, jolloin hänestä ei saa veronmaksajaa, ja pahimmillaan jostakin näistä väliinputoajista saattaa joutua iltapäivälehtien otsikkoihin. Eli ajakaamme nuorten mielenterveyshäiriöiden varhaisen tunnistamisen kehittämistä sekä myös nuorten mielenterveyskuntoutuksen tasa-arvoista kehittämistä!

Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen

Kenen laariin tällä kertaa sataa?

06.08.2008 08:48

Mark Twain kuvaa pankkiiria kaveriksi, joka lainaa sateenvarjoaan auringon paistaessa ja vaatii sen takaisin heti, kun alkaa sataa. Pelkästään tästä ei maailman rahoitusmarkkinoiden kriisissä ole kyse, mutta se kuvaa hyvin sitä ketkä kriiseissä aina voittavat ja häviävät.

Viime vuosikymmenen laman pankkikriisin hoito on ollut jälkikäteen rumaa luettavaa. Monet vilpittömät, työteliäät ja vastuuntuntoiset ihmiset ajettiin toivottomaan tilanteeseen. Oli mukana monia omaa holtittomuuttaan ja vastuuntunnottomuuttaan itsensä vaikeuksiin ajanutta, mutta silti Suomen taloushistorian suurin ulosotto ei ollut monelta osin reilu.

Tänä vuonna ilmestyneet Pietilän Pankkikriisin peitellyt paperit ja Konttisen Salainen pankkituki -kirjat kuvaavat pankkikriisin hoitoa rujolla tavalla. Väitetyt laittomuudet ja kähminnät saavat mielen surulliseksi. Maaliskuussa viimeiset lamassa velkaantuneet yrittäjät ja takaajat saivat velkansa anteeksi. Heillä on takanaan pitkä ja kapea tie.

Aihe on ajankohtainen, kun kansainväliset rahoitusmarkkinat ovat taas kuilun partaalla. Selviäisimmekö me siitä tällä kertaa kuivin jaloin? Valtiovarainministeri Kataisen optimisti ensi vuoden 2 prosentin inflaatiosta ja ostovoiman merkittävästä kasvusta tuntuu huojentavalta, ja samalla huolestuttavalta. Hänellä tietenkin on viimeisin tieto siitä mitä maailmalla liikkuu.

Uskon itsekin optimismiin ja olen yrittänyt löytää budjettiesityksestä tai ministeriön laskelmista ne tekijät, joihin optimismi perustuu. Ne luettuani en kuitenkaan ole yhtään optimistisempi. Liian moni asia on laskettu liian epävarman päälle. Toivottavasti kaikki menisi parhain päin.

Toivomisen lisäksi on syytä varautua myös talouden toisenlaisiin kehityskulkuihin. Jos käy huonommin, on heikoimmassa asemassa olevien tilannetta vahvistettava. Kaikenlaisesta työstä on tehtävä kannattavaa sekä kohtuuhintainen ruoka ja asuminen varmistettava. Taloudessa voidaan ottaa vähän takkiin, jos saadaan ihmiset selviämään huonommista vuosista kuivin jaloin ja täynnä tulevaisuuden toivoa.

Marco Roth
Tampere