Lauantai 17. elokuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Mielipidepalsta

Mielipidepalsta

Huostaanotoista nuorisopsykiatrian näkökulmasta

30.04.2008 20:40

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua huostaanotoista ja sijaisperheiden asemasta. Itselläni on ehkä tähän vähän eri näkökulma työni kautta, olen toiminut viimeiset 9 vuotta lääkärinä sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatriassa. Psyykkisesti oireilevan nuoren kohdalla tarvitaan myös usein lastensuojelun tukitoimia. Nuori saattaa oireilla reaktiivisesti jotakin perheen tilannetta, tai itse kärsiä vaikeista käytösoireista. Silloin hoitavan tahon kuuluu ottaa yhteyttä lastensuojeluun, jonka edustaja(t) tulee mukaan kokouksiin jossa sovitaan nuoren jatkohoidosta. Noin puolessa osastohoidossa olevien nuorten kohdalla yhteistyö lastensuojelun kanssa on tarpeen, eli se on tärkeä osa arkeamme.

Minun näkökulmasta ongelma tänään on lastensuojelun resurssipula ja sijoitus/kuntoutuspaikkojen sekä mm tukiperheiden puute. Ei missään nimessä niin että huostaanottoja tehtäisiin liian hepposin perustein tai että sijoitukset olisivat liian pitkät. Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen uuden lastensuojelulain myötä selvittelyprosessi lastensuojelussa pitenee. Tämä alkaa jo nyt näkyä pidempinä jonoina nuorisopsykiatrian osastoilla. On tilanteita jolloin emme voi kotiuttaa nuorta ennen lastensuojelun tekemiä päätöksiä ja sijoituspaikan löytymistä (sijoitus tapahtuu siis joko avohuollon tukitoimena tai huostaanottona), jolloin muuten uloskirjoituskunnossa oleva nuori jää odottamaan lastensuojelun toimia sairaalan (usein suljetulle) osastolle. Toinen ongelmakohta on pitkää kuntoutusta tarvitsevat nuoret.

Harvassa kunnassa terveystoimi kustantaa näitä kuntoutusjaksoja yksityisiin kuntoutuskoteihin, jolloin rahoittaja etsitään sosiaalitoimesta. Ja lastensuojelun näkövinkkelistä ei välttämättä ole mitään tarvetta sijoitukseen tapauksissa jossa on kyse esim psykoosisairaudesta eikä vanhemmuudessa ole puutteita. Jolloin pitkän lastensuojeluselvityksen tulos saattaa olla ettei sosiaalitoimi lähde kustantamaan tätä jatkohoitoa nuorelle, ja hän jää ilman riittävää hoitoa. Terveystoimi olisi mielestäni oikea maksuosoite, ja on turhan byrokraattista aloittaa lastensuojelussa uuden selvittelytyön sairaalan 6-viikkoisen osastotutkimusjakson jälkeen tämän tarpeen selvittämiseksi.

Sijaisperheistä on myös pulaa. Nuorisoikäistä "hankalaa murrosikäistä" mikään sijaisperhe ei yleensä enää huoli, ja ongelmat ovat usein siinä vaiheessa myös niin vakavat että siinä tarvitaan ammatillisuutta. Meillä Kymenlaaksossa ei ole enää vuosiin löytynyt tukiperheitä nuoruusikäisille tästä samasta syystä.

Eli minun toivelistalla olisi jatkokuntoutushoitojaksojen maksujärjestelyistä sopiminen jotta eri kuntien nuoret olisivat tasavertaisessa asemassa. Ja että lasten- ja nuorisopsykiatriseen moniammatilliseen laajaan selvittelyyn voitaisiin tyytyä myös lastensuojelun puolella niin ettei siellä aloitettaisiin samaa työtä uudestaan (mikä tuhlaa resursseja). Sekä tietysti resurssien tasapuolinen takaaminen lastensuojeluun kuntien rahatilanteesta riippumatta. Tällä hetkellä on esim eräässä kymenlaaksolaisessa kunnassa lastensuojelun työntekijät lomautettuna kunnan talouskriisin vuoksi. Ja siitä tullee selvästi lisäkustannuksia mm erikoissairaanhoidon lisälaskun muodossa. En siis millään usko että huostaanottoja Suomessa tehtäisiin turhaan.

Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen
Kouvola

Ikäihmisten palvelupisteen toimintaa kehitettävä

28.04.2008 13:11

Tampereen kaupunki ylläpitää ikäihmisille suunnattua neuvonta- ja tiedotuspistettä. Ikäpiste ohjaa asiakkaita palveluihin hakeutumisessa, neuvoo osallistumis- ja virkistysmahdollisuuksissa sekä tiedottaa muista ikäihmisille tärkeistä asioista. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää toimintaa.

Vanhuksissa on silti edelleen paljon ns. väliinputoajia, jotka eivät saa tietoa palveluista riittävän ajoissa. Kotona asuva yksinäinen vanhus, jolla ei ole sukulaisia apunaan, ei useinkaan osaa hakea itselleen apua silloin, kun avuntarve alkaa. Usein ensimmäinen hoidonkartoitus tehdään vasta sitten, kun vanhus joutuu itsensä loukattuaan sairaalahoitoon.

Mielestäni olisi hyvä perustaa kuntiin ikäihmisten palvelupiste, joka kartoittaisi ikäihmisten avuntarpeita säännöllisesti. Esimerkiksi yhteydenotto ja käynti yli 80-vuotiaan luona kerran vuodessa takaisi, että vanhusten kotona asuminen on turvallista ja inhimillistä. Näin ikäihmiset saataisiin riittävän ajoissa tarvittavien tukipalvelujen piiriin, mikä edesauttaisi kotona asumista mahdollisimman pitkälle. Esimerkiksi apuvälineillä voidaan ennaltaehkäistä mm. kaatumisia, joiden takia moni vanhus päätyy hoidettavaksi sairaalan vuodeosastolle.

Olen itse hoitanut 90-vuotiaan isoäitini asioita ja todennut, että hän ei todellakaan olisi kyennyt/osannut järjestää itselleen oikeanlaisia tukitoimenpiteitä kotiinsa. Turvapuhelimen hankinta, oikeanlaisen lääkehoidon saaminen, koti-, ruoka- ja siivouspalvelu sekä KELAn eläkkeensaajan hoitotuen hakeminen ovat esimerkkejä sellaisista palveluista, joiden hankkimiseen vanha ihminen saattaa tarvita apua.

Pelkästään eläkkeensaajan hoitotukea varten vanhuksen täytyy täyttää KELAn hakemus, hankkia terveydentilastaan lääkärinlausunto, raportoida omat lääke- ja sairaanhoitokustannukset vuoden ajalta sekä toimittaa niistä tositteet KELAn toimistoon. Moniko vanhus tosiaan suoriutuu tällaisesta hakuprosessista? Epäilen, että tälläkin hetkellä on paljon kotona asuvia vanhuksia, jotka olisivat oikeutettuja ko. tuen saamiseen, mutta eivät vain tiedä sitä.

Ikäihmisten palvelut eivät saisi olla luukulta luukulle kulkemisen takana. Jokaisella vanhuksella pitää olla realistiset mahdollisuudet palvelujen saamiseen. Avun tarjoaminen ei voi olla pelkästään sukulaisten varassa, sillä muuten yksinäiset vanhukset tippuvat tukiverkoston läpi ja päätyvät lopulta sairaalaosastojen pitkäaikaispotilaiksi. Ikäihmisten palvelupistetoimintaa täytyy kehittää vieläkin paremmin vanhusten tarpeita vastaavaksi.

Piritta Karppelin

Rattijuopot!

25.04.2008 06:47

Olin tänään kylässä ja samalla katsoimme Ylen A2 -ohjelman jossa keskusteltiin rattijouppuoden alamäestä. Kyllä keskustan mielipiteet ovat todella sairaita, kun puolustavat humalapäissään ajamista. Niinhän se on tuo Vanhasen toikkarointi naisasioissa ja kännykkäviesteissäkin.

Mutta järkytyin kun keskustapuolue ei ole nollatoleranssin kannalla liikenteessä. Eipä silti onhan se aina tuo keskustapuolue loikannut suuntaan jos toiseenkin joka asiassa. Aikoinaan oli vasemmalla ja nyt oikealla puolella. Hyvät Kristityt ja Suomen kansalaiset, varoitan teitä keskustapuolueen ailahtelemisista joka asiassa ja joka suuntaan, ja keskustapuolueen jatkuvasta värin vaihdosta niinkuin kameleontti. Sen he ovat jo osoittanneet meille omassa historiassaan.

AARREVERRATON

Onko KD ydinperheen asialla?

20.04.2008 11:17

Viime vuosina on näyttänyt, että puoluetta kiinnostaa vain sijaisperheiden aseman turvaaminen, huostaanoton kokeneen ydinperheen tilanne on jäänyt vähemmälle huomiolle. Miksi näin?

Monesta muustakin syystä, mutta mm. sosiaalipalvelujen alasajon seurauksena lastensuojelumme on kriisissä! Ei nyt ole enää hymistelyn ja korulauseiden aika, vaan asioista on puhutta suoraan niiden oikeilla nimillä. Ja yksi tosiasia on, että ketään ei näissä asioissa kuulla niin vähän kuin huostaanotettujen lasten vanhempia.

Sijaisvanhempien asiaa on tuonut kovasti esille Perhehoitoliiton puheenjohtaja, mutta ihmetellä täytyy, että sekin on usein tapahtunut leimaamalla kaikki huostaperheet alkoholisteiksi, mt-ongelmaisiksi ja narkkareiksi, vaikka se on kaukana totuudesta? Tämänkään vinouman esille tuomiseen kristilliset eivät ole osoittaneet pienintäkään mielenkiintoa.

Ymmärrän sijaisperheiden etujen ajamisen tasan siihen asti, että jos lapsi huostaanotetaan todistetusti huonoista kotioloista ja sijoitetaan perheeseen, niin totta kai hänelle on taattava hyvät s-vanhemmat. Hyville sijareille kuuluu hyvästä työstä hyvä palkka. Tähän asti asia on selvä. Mutta miksi kukaan poliitikko ei rohkene käsitellä esim. sitä asiaa, että myös huonoja sijareita on tullut valituksi ja heitä taitaa olla enemmän kuin uskalletaan myöntääkään?

Valintakriteereitä ja heidän koulutusvaatimuksiaan pitäisi ehdottomasti tiukentaa. Koulutusta nimenomaan siksi, että myös erityishoitoa tarvitsevia lapsia sijoitetaan perheisiin vastoin lapsen kaikkia oikeuksia. Pettymystäni KD:hin ei poista muu kuin se, että näen teidän ottavan kantaa myös laittomiin huostiin, sekä niihin, jotka olisivat oikeilla tuilla ja palveluilla (koulu, terv.hoito) olleet estettävissä. On järjetöntä, että lapsen tarvitsema erikoissairaanhoito korvataan sijoituksella perheeseen, jonka tarkoitus on olla "vain tavallinen perhe", jossa s-vanhempien osaaminen on kaukana lapsen tarvitsemasta hoidosta. Ja koska sijaisperheitä ei valvota sitäkään vähää kuin laitoksia, myös seuraavanlainen tilanne on mahdollinen: Lapsi siirretään hyvästä kodista huonoon sijaisperheeseen.

Tai mitä järkeä siinäkään on, jos huonot kotiolot korvataan vastaavilla? Sijoituksen jälkeiseen aikaan on eroa vain siinä, että ydinperheelle ei ollut varaa tukiin ja palveluihin, mutta s-perheille rahaa löytyykin äkkiä moninkertainen määrä. Ylikuormitetut sosiaalityöntekijät eivät ehdi ottaa kantaa tapaamisriitoihin perheiden välillä ja s-vanhempien selityksiä rettelöivistä vanhemmista on niin helppo uskoa, koska heidäthän on jo julistettu kyvyttömiksi niin kasvatukseen kuin omien ongelmiensa näkemiseenkin. Tämä julistus tapahtuu pelkällä huostaanotolla, on aivan sama mistä syystä se todellisuudessa on tehty.

Sijoituksen pitäisi aina tähdätä lapsen kotiuttamiseen, mutta miten se on mahdollista, kun monet vanhemmat kertovat jääneensä sijoituksen jälkeen täysin yksin. Mitään huostan syitä poistavia palveluja ei ole edes tarjottu. Ja mitä kauemmin sijoitus on kestänyt, sitä vaikeampi on saada lasta enää takaisin. Eihän sosiaalitoimella aina ole aikaa purkuun sittenkään, vaikka syyt olisivat jo selkeästi poistuneetkin. Ja lisäksi on aina mahdollista, että lapsi on alun alkaen luvattu s-vanhemmille "pitempään sijoitukseen". Tämä piiloadoptio on ihmisoikeuksien ja kansainvälisten lastenoikeuksien vastaisuudessaan törkeää!

Ovatko inhimillisyys, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, sekä rakkauden evankeliumi vaihdettu pelkäksi sijaishuollon evankeliumiksi? Ei tällainen lasten ja vanhempien epäoikeudenmukainen kohtelu ja maahan polkeminen olisi onnistuneet eteläisimmillä leveyspiireillä ollenkaan, vaan suuri osa lapsista olisi haettu vanhempien toimesta kotiin jo aikaa sitten. Uuteen lakiin olisi pitänyt sisällyttää kohta, jossa kunnat olisi sanktion uhalla velvoitettu noudattamaan edes tätä uutta lakia.

Sosiaalitoimi on jo kauan valittanut, miten heille työnnetään lapsia muilta hallinnonaloilta - jotka myös ovat kriisissä - kuten koulusta ja terveydenhuollosta. Eikö edes tämä epäkohta avaa kristillisten silmiä näkemään, että perheiden oikeusturvasta ei ole juuri tietoakaan, vaikka muuta kansa yritetään saada uskomaankin? Vai eikö huostaanotto enää teidänkään mielestänne ole hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto, johon on turvauduttava vasta äärimmäisenä keinona lasten auttamisessa?

Lounatuuli

Leena Rauhala ja huostaanotot

18.04.2008 21:51

Huomasin äskettäin, että Leena Rauhala (kd) on tehnyt hiljattain hallitukselle kirjallisen kysymyksen KK 260/2008 vp huostaanotetuista lapsista ja sijaisperheistä. Rauhalan viestin "ydinasiana" oli se, että lapsen edun mukaista olisi lähes aina jäädä pysyvästi sijaisvanhemmille, ja sijaisvanhemmista puhuttiin kysymyksessä ikään kuin lapsen "oikeina" vanhempina.

Tällainen lähtökohta on loukkaava ja vastoin Suomen allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia. Rauhala ei lainkaan ota huomioon, että lapsia joutuu huostaanotetuiksi ja sijaisperheisiin sijoitetuksi myös tilanteissa, joissa biologiset vanhemmat eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen lastaan kohtaan, vaan ovat esimerkiksi taloudellisen tilanteen tai asuntotilanteen vuoksi hankalassa välikädessä.

On myös tapauksia, joissa on ollut aiheeton rikosepäily ja biologisten vanhempien maine oikeudessa puhdistettu, mutta käsittämättömän vaikea kamppailu lapsen tai lasten saamiseksi takaisin ollut käytävänä. Lisäksi on tilanteita, joissa lapsi otetaan äidiltään huostaan, mutta lapsen isää ei katsota ensisijaiseksi sijoituspaikaksi huolimatta siitä, vaikkei tämän taustassa olisi mitään haittatekijöitäkään lapsen huoltajuutta ajatellen. Lapsia on otettu tällaisissa tilanteissa vieraisiin sijaisperheisiin ja molempien biologisten vanhempien tapaamisoikeuksia omaan lapseensa on alusta alkaen voimakkaasti rajoitettu ja yritetty "juurruttaa" lasta väärään paikkaan.

Päinvastoin kuin Rauhala antaa ymmärtää, sijoituksissa pitäisi ennemminkin pyrkiä väliaikaisuuteen kuin pysyvyyteen ja lapsen kontaktit oikeisiin biologisiin vanhempiinsa, samoin kuin sukulaisiinsa tulisi pyrkiä turvaamaan alusta alkaen. Monet sijoitustapaukset ovat myös niin räikeitä, että lapset joutuvat pitkäksi aikaa eroon myös sisaruksistaan eikä sellainenkaan ole harvinaista, että lapsen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin on estelty vastoin tämän tahtoa. Huostaanottoja ja sijaisvanhemmuuksia ei tule käyttää salatienä adoptioon ja lasten tarjoamiseen lapsettomille rikkaammille pariskunnille omiksi.

Jos sosiaalihuollon ja sijoitusten pääasiallinen maine lokaantuu "pakkoadoptiokoneistoksi" tai oikaisemattomien vääryyksien tyyssijaksi, niin eräänä sivuseurauksena on myös se, että entistä harvemmat apua tarvitsevat vanhemmat uskaltavat oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä minnekään lastenhoitoon vaikuttavissa ongelmissaan. Ison-Britannian sosiaalihuoltokoneistoa salaisine perheoikeuspäätöksineen ja pakkoadoptioineen on kammoksuttu niin, että sen vuoksi on paettu ulkomaille! Ks. esim: http://vanhemmat.com/phpbb/ http://www.hope4kidz.org/stories/crystal/crystal_UK.html http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/politics/6297573.stm

Mikko Nummelin

Pahan voittoon riittää se…

15.04.2008 10:31

Kunnallisvaaliehdokkaiden metsästys on nyt täydessä vauhdissa, ja jokainen puolue pyrkii saamaan riveihinsä mahdollisimman paljon ehdokkaita eri kohderyhmistä ja eri puolilta kuntaa tai kaupunkia. Näin sairaanhoitajat voivat tavoittaa sairaanhoitajia, rakennusmiehet rakennusmiehiä jne. Ja yleensä ihmisiä tulee hyvin eri ryhmistä. Onhan luonnollista, että jos omassa työssään tai omalla asuinalueellaan huomaa jonkin olevan pielessä, yrittää sille asialle tehdä jotain. Mielenkiintoisen poikkeuksen tästä tekevät joidenkin seurakuntien ja hengellisten järjestöjen edustajat.

Ymmärrän kyllä hengellistä työtä tekevien haluttomuutta lähteä mukaan politiikkaan. Mukaan lähteminen voisi teoriassa johtaa siihen, että seurakuntalaiset, jotka ovat vahvasti toisen puolueen kannattajia, vieraantuisivat tästä työntekijästä ja sitä kautta jopa koko seurakunnasta. Kuitenkaan, puhuttaessa kirkon jäsenmäärän putoamisesta, en ole kuullut yhdenkään eron syyksi sitä, että kirkko, saati sitten yksittäinen työntekijä, pyrkii toimimaan myös yhteiskunnallisella sektorilla.

Mikäli työntekijä sitten lähtee mukaan politiikkaan, täytyy uskonnon harjoittaminen erottaa politiikan tekemisestä ja toisinpäin. Saarnatuolista ei saa julistaa poliittista ohjelmaa, eikä vaalitelttaa pidä käyttää evankeliumin julistamiseen.

Monella hengellisen työn tekijällä on ollut tapana se, että jos toimii hengellisen työn organisaatiossa, ei lähde politiikkaan. Ajatellaan, että se ei ole minun taisteluni. Sanonnan mukaan pahan voittoon - tässä tapauksessa maailman muuttumiseen yhä kylmemmäksi paikaksi - riittää kuitenkin se, että hyvyyden puolella olevat ihmiset eivät tee mitään.

Hengellisen työn motiivina tulee olla halu tehdä hyvää. Tämä on ajatuksena myös politiikassa. Yhteiskuntaa pyritään muokkaamaan niin, että ihmisillä olisi parempi olla. Tähän tarvitaan ihmisiä, joiden motiivit ovat kunnossa. Mikäli joku eroaa seurakunnasta siksi, että sen työntekijä kertoo yhteiskunnan parannusehdotuksia poliittisella foorumilla, olen yllättynyt. Kuvittelisin seurakuntalaisten olevan tyytyväisiä, sillä tuollaisessa tapauksessa on maallisista asioista päättämässä henkilö, joka on ohjannut heitä myös tärkeämmissä; taivaallisissa.

Jussi Kärmeranta

Raha

14.04.2008 10:04

Raha on vaihdonväline 
Rahan filosofia perustuu orjuudesta vapautumiseen. Sen sijaan, että maanomistaja palkitsee orjan hänen itsensä tuottamilla tuotteilla, voidaan työstä palkita rahalla, jolloin orja saa itse valita miten työstä palkitaan. Orjan tarpeet luovat kysynnän, joka luo tarjonnan, jolloin syntyy vaihdantaa. Työpanos vaihdetaan rahaan. Raha vaihdetaan tarpeiden tyydyttämiseen.  Vaihdonvälineelle, rahalle on ominaista liikkuvuus. Se filosofia on toimia vaihdonvälineenä, eikä se pysähdy ennen kuin tarpeet, kysyntä on tyydytetty.  Raha on arvon mitta Rahan määritelmä muuttuu kun kysyntä on tyydytetty. Tälloin vaihdonvälineestä tulee omistusten arvon mitta. Raha vaihtuu omistuksiin, kuten asuntoon tai osakkeisiin. Kun orja ostaa omistuksia, on jonkun toisen myytävä niitä ja raha jatkaa liikkumistaan. Se ei pysähdy milloinkaan. Se on vaihdonväline. 

Rahan kiertokulku (ajatuskoe) 
Maksetaan äänestyspalkkio jokaiselle aktiiviselle äänestäjälle seuraavissa vaaleissa. Jokainen äänestäjä saa aktiivisuudestaan 1.000 (tuhat) euroa verottomana äänestyspalkkiona. Jokainen äänestäjä saa itse valita miten palkkionsa käyttää.  Kun äänestäjä käyttää palkkionsa kulutukseen, palautuu tuhannesta eurosta osa verotuksen kautta välittömästi takaisin verottajalle. Toinen osa jää yritykseen, joka voi itse valita käyttääkö sen investointeihin vai jakaako sen omistajille, jotka voi itse valita mihin rahansa käyttävät. Aina rahan vaihtaessa omistajaa, verottaja kerää osan ja raha on vaihdonväline.  On vain ajan kysymys, milloin tuo raha palautuu takaisin äänestyspalkkion maksajalle. Näin ollen, äänestyspalkkio tai veron kevennys ei ole kustannus vaan keino kiihdyttää ihmisten välistä kanssakäymistä, sosiaalista aktiivisuutta kuten äänestäminen.

http://jariturja.fi

Lähdetään Rollaattorimarssille 10.5. klo 13:00

14.04.2008 09:58

Laki määrää, että vangin on päästävä ulkoilemaan säännöllisesti. EU direktiivillä on määrätty, että lehmien on päästävä ulos. Samaan aikaan Suomessa on tuhansia vanhuksia jotka eivät ole päässeet ulos vuosiin. Osa asuu kotona, ainoana kontaktina ulkomaailmaan kiireinen kodinhoitaja.  Toiset asuvat hoitolaitoksessa, jossa ylityöllistetyt hoitajat eivät kerkiä viedä vanhuksia ulos. 

Rollaattorimarssin tarkoituksena on saada päättäjät ymmärtämään, että vanhuksilla on oikeus päästä ulos hengittämään raitista ilmaa, liikkumaan voimiensa mukaan.  Se on mahdollista jos on tarpeeksi henkilökuntaa.  On todettu että säännöllinen ulkoileminen vähentää lääkkeiden tarvetta, lisää ruokahalua, suo tarpeellisuuden tunteen Ulkoilu parantaa mielialaa ja elämänlaatua. 

Lähdetään siis 10.5. klo 13 Suomen vanhainkoteihin ja palvelutaloihin viemään vanhukset ulos, Rollaattorimarssille! Hengittämään raitista ilmaa! Nauttimaan keväästä kanssamme! 

Ilmoittaudu paikallisiin vanhainkotehin, palvelutaloihin, dementiakoteihin sekä vanhusten päiväpaikkoihin ym. missä on vanhuksia. 

Naapurit viekää samassa talossa asuvat vanhukset ulos. Pieni teko, hetki aikaa, valtava ilo yksinäiselle vanhukselle, sekä itsellesi. Lisätietoa antavat tarja.tallqvist@rollaattorimarssi. sekä santeri.kyrohonka@rollaattorimarssi.

Santeri Kyröhonka

Vaihtoehtoja sairaan lapsen hoitamiseen

10.04.2008 11:31

Pienen lapsen sairaudesta johtuva työtoverin poissaolo lienee tuttua lähes jokaiselle meistä. Saman sairauden vuoksi lapsen vanhemmalle voi kertyä työsopimuksen sallimaa poissaoloa yhdestä kolmeen päivään. Poissaolojen seuraukset rasittavat ennenkaikkea naisvaltaisia aloja. Suuremmitta vakuutteluitta uskomme, että töistä pois jäävän äidin palkka on keskimäärin pätevänkin lastenhoitajan palkkaa korkeampi.

Miksipä siis ei erityisesti tiheästi asutuilla alueilla ja suuremmissa kunnissa koordinoitaisi ja teetätettäisi sairaiden lasten hoitoa ainakin osittain kunnallisena tai yksityisenä palveluna? Taloudellinen hyöty äitien työnantajalle olisi ilmeinen, jolloin myös hoidon rahoittamisesta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen Kelan, työnantajan ja kunnan välillä. 

Tarkoitukseen varattujen hoitajien reservin ei tarvitsisi olla suuren suuri, vaan heidän määränsä tulisi mitoittaa sen mukaan kuinka paljon lapsia on VÄHIMMILLÄÄN samanaikaisesti sairaana tietyllä alueella. Hoitajamäärän oikealla mitoittamisella voidaan tarkoittaa lasten iästä ja sairauden vakavuudesta riippuen yhdestä kolmeen sairaan lapsen samanaikaista hoitamista. Saman tai tarttumattoman sairauden kyseessä ollessa yksi hoitaja voisi katsoa kahta-kolmeakin lasta samanaikaisesti, mikä lisäisi palvelun taloudellista merkittävyyttä. Tällöin tietysti hoitopaikankin pitäisi olla muu kuin jommankumman lapsen koti. Kun lapsen sairaus on kuitenkin diagnosoitava, sairaanhoitajalle tai lääkärille viennin kannalta yhteisen hoitopaikan luontevin sijainti olisi terveysaseman tuntumassa. Tällöin myös turhaa odottelua ja virusten tartuttamista terveysaseman käytävillä voitaisiin hallitusti vähentää. 

Tämänkaltainen uusi palvelu on tietysti mahdollista toteuttaa vain asutuskeskuksissa tarkasti koordinoituna ja sairauden kohdanneille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarjottavasta turvallisuudentunteesta lipsumatta. Palvelun saatavuus olisi sairastavuustilastojen ja vanhempien luottamukseen perustuvan käyttöasteen pohjalta kiintiöity, ei taattu, mutta lapsen sairastuessa tieto sen saatavuudesta olisi puhelinsoiton päässä. Palvelun laajentuminen toteutuisi vasta kokemuksen kertyessä ja vanhempien luottamus voittamalla. Hoitajien pätevyyden ja toimen jatkuvuuden pitää olla taattu, mutta äitien työnantajien saama hyöty mahdollistaa tähän myös tavallista päivähoitoa paremman rahoituskanavan.

Petri Muinonen

Yliampuva välikysymys

03.04.2008 19:29

Mielestäni kehitysapumääräraha-asia on sellainen, että "välikysymys demokraattisen järjestelmän toimivuudesta" on erittäin yliampuva reagointitapa kyseisen asian ongelmaan. On muistettava, että kehitysavun kannalta tärkeintä ei ole vain syytää rahaa, vaan kantaa huolta demokraattisesta kehityksestä ja poliittisesta vakaudesta.

Useimmat nälänhädät kohdistuvat ironisesti niihin maihin, joille on suotu mitä erinomaisimmat ruoantuotanto-olosuhteet, mutta diktatuurihallinto, sodat ja korruptio vaativat veronsa. Toinen huomioitava asia on se, että kehitysapumääräraha on budjettikohta muiden joukossa.

On ilmiselvää, että hallitus joutuu näistä asioista päätettäessä tekemään valintoja ja tarvittaessa siirtämään rahoja vähemmän tärkeistä paikoista merkittävämpiin. Missään perintövero-, joukkoliikenne- tai opintotukiasioissakaan ilmaista rahaa ei oteta mistään vaan ne rahat joudutaan aina ottamaan jostakin. KD on toisaalta tämän asian kannalta selvinnyt melko puhtain paperein, tasapainotettujen vaihtoehtobudjettiensa ansiosta. Verrattaessa vaikka SDP:n 3 miljardin euron menonlisäysten lupauksiin ennen viime vaaleja, on tässä ero kuin yöllä ja päivällä.

Mikko Nummelin

Julkisen talouden liikkumavara

01.04.2008 09:55

Verotulot ovat seurausta liikkeellä olevan rahan määrästä ja yritysten ja ihmisten taloudellisesta toimeliaisuudesta. Taloudellisella toimeliaisuudella tarkoitan oman työpanoksen vaihtamista rahaksi (työnteko) ja rahan vaihtamista Joku Toisen tekemään työpanokseen (kuluttaminen). Verotulot noudattavat alaspäin aukeavan toisen asteen paraabelin muotoa jossa verokertymä on veroasteen funktio. Tässä nollakohdat ovat 0 ja 1. Mitä lähemmäs mennään ykköstä, eli sataprosenttista verotusta, sitä alhaisemmaksi verotulot muodostuvat. Tämä johtuu siitä, ettei työtä kannata enää tehdä alenevan rajahyödyn vuoksi.

Verotus vaikuttaa yritysten ja ihmisten taloudelliseen toimeliaisuuteen kahdella tapaa. Ensinnäkin mainittu rajahyödyn kannustin vaikutus. Mikäli toimija kokee korvauksen omasta työpanoksesta riittämättömäksi, taloudellinen toimeliaisuus ei saavuta optimia. Toiseksi, vaikka toimija suostuisi vaihtamaan oman työpanoksensa riittämättömään korvaukseen, jolla ei ole suurta ostovoimaa kuluttamiseen, on tuo korvaus riittämätön ylläpitämään Joku Toisen tekemää työpanosta, jolloin Joku Toisen tekemä arvokas työpanos ei saavuta riittävää volyymia kannattavaan taloudelliseen toimeliaisuuteen. Näin ollen, verotus vaikuttaa motivaatioon toimia taloudellisesti sekä vaihdannan määrään. Vaihdannan määrä vaikuttaa suoraan työpaikkojen määrään. Aina kun kulutat, työllistät Joku Toista. Mitä suurempi on korvaus työpanoksesta verojen jälkeen, sitä enemmän on mahdollisuus kuluttaa. Verotulot ovat seurausta liikkeellä olevan rahan määrästä ja yritysten ja ihmisten taloudellisesta toimeliaisuudesta. Rajahyöty on käytettävien työpanosten määrässä. Täystyöllisyyden aikana veron kevennykset laskisivat verotulojen reaalista ostovoimaa.

jariturja.fi