Sunnuntai 19. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Aidon kehityksen mittari kertoo karua kieltä

Aidon kehityksen mittari kertoo karua kieltä

13.11.2014

Jouko Jääskeläinen

Suomalaisille tuttu bruttokansantuote on noussut meillä paria lamaa lukuun ottamatta vuosikymmeniä jatkuvasti. Toinen kehityksen mittari GPI, eli niin sanottu aidon kehityksen mittari, sen sijaan on laahannut paikallaan jo parikymmentä vuotta.
Aidon Kehityksen mittarilla vuonna 2012 maakunnistamme parhaiten menestyivät Pohjois-Karjala, Keski-Suomi ja Kanta-Häme. Merkittävimmät erot maakuntien välillä tulevat ympäristö- ja luonnonvarojen käytön pitkäaikaisvaikutuksista. Esimerkiksi ilmastonmuutosta aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen kumuloituminen ilmakehään on ollut nopeaa ja suurinta Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
 GPI-indeksi kuvaa edellytyksiä, jotka ympäröivä yhteiskunta tarjoaa onnellisen elämän saavuttamiseksi. Taloudellisten asioiden lisäksi niitä ovat esimerkiksi ympäristö ja sosiaaliset tekijät. GPI:n arvoon positiivisesti vaikuttavista muuttujista merkittävin on yksityinen kulutus, joka on kasvanut kaikilla alueilla.

GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi laskuun. Vuosituhannen alun hienoisesta noususta huolimatta GPI:n antama kuva kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa on huolestuttava, sillä hyvinvointi ei enää näytä paranevan.
Bruttokansantuotteemme on kasvanut, mutta GPI:llä mitattu taloudellinen hyvinvointimme tippunut 1970 -luvun puolivälin tasolle. Tässä on haaste. Voimme toivoa mittariin myös lisäulottuvuuksia.
Miten mittaisimme uskonnollista hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, arvoperustojen ristiriitoja ja muita hyvin vaikeasti taloudellistettavia asioita?
Niillä on kuitenkin merkittävä rooli ihmisen hyvinvoinnissa ja siinä, mitä hyvää ja aktiivista hän saa yhteiskunnassa aikaan omaksi ja toisten parhaaksi.