Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Pelon maantiede

Pelon maantiede

19.12.2013

Asmo Maanselkä

Romanit ammuskelivat ravintolaillan jälkeen Malminkartanossa. Kenen syy ampuminen oli? Slummiutuvan lähiön - ainakin sen Hesarin toimittajat laittoivat otsikkoon.

Mutta kun Matti Nykänen antoi mustan silmän Mervi Tapolalle, eivät toimittajat silloin kiertäneet Ylöjärven keskustassa kyselemässä, onko kaupunki slummiutumassa. Ulvilan murhassa eniten ihmeteltiin sitä, miten se saattoi tapahtua aivan tavallisessa omakotitalossa, aivan tavallisella pikkupaikkakunnalla.

Ajatuskehikkoon sopii paremmin, että päätä lyödään seinään vain betonilähiössä. Ennakkoluuloista kumpuava pelko saa valtaansa kokonaisia kaupunginosia ilman mitään tilastollista pohjaa.

Tilastojen mukaan juuri kantakaupunki on Helsingin väkivaltaisinta aluetta johtuen ravintolaelämästä. Turpiinsa saa siis kaikkein todennäköisimmin niillä kulmilla, missä asunnot ovat kalleimpia. Tätä ei ole hinnoiteltu mielikuvissa.

Helsingin Töölössä sai ruumis mädätä yli viikon, ennen kuin asia noteerattiin. Samassa tukiasuntolassa on vuoden sisään kuollut jo viisi asukasta ja poliisi hälytetty yli kolmesataa kertaa.

Miksei Hesari kysynyt siltä asuntolaa vastustavalta minkkiturkkirouvalta, että onko Töölö slummiutumassa? No ei tietenkään kuolemat voi olla Töölön tai töölöläisten vika, vaan se on niiden onnettomien ihmisten vika.

Näin se on kaikkialla. Ongelman ytimessä ei ole lähiö, vaan on se ihminen joka avaa pullon korkin. Korkki avautuu samanlaisella ranneliikkeellä niin pikkukylässä, suuressa pitäjässä, kaupungissa kuin kadullakin. Sitten meillä on ystävät, suku ja parisuhteet, joita ruvetaan hoitamaan veitsillä, aseilla, puukoilla ja nyrkeillä. Eikä sen jälkeen rauhallista aluetta missään olekaan.

KD:n puoluesihteeri