Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Euron psyyke on Saksan psyyke

Euron psyyke on Saksan psyyke

19.12.2013

Lauri Kangasniemi

Läpi historian valuuttakurssivakaus on ollut tavoiteltu ihanne. Tähän on pyritty niin kultakannalla kuin toisen maailmansodan jälkeen rakennetulla Bretton Woods -järjestelmällä, joka takasi vaihtokurssien vakauden sodasta toipuvassa Euroopassa.

Kun Bretton Woods kaatui, Euroopassa koetettiin hakea vakautta ensin niin sanotulla snakella ja myöhemmin Euroopan valuuttajärjestelmällä, joka edellytti jäsenvaltioilta samaa kuin aiempi snake. Näiden instrumenttien ensisijainen päämäärä oli valuuttojen vaihtokurssien vakaus.

Syy vakauden tavoitteluun löytyy yhtäältä Saksan huonoista inflaatiokokemuksista ja toisaalta Euroopan talouksien poikkeuksellisesta avoimuudesta. Vanhan mantereen maiden viennin ja tuonnin arvo suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on nimittäin osuudeltaan merkittävästi suurempi kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa.

Euro on ollut viimeisin lääke tähän asiantilaan. Euromailta ulkoinen devalvaatio ei onnistu, vaan devalvaation voi toteuttaa vain sisäistä tietä.

Saksan Bundesbankin perinteisiin nojaava valuutta on ennen kaikkea vaihtokurssivakautta tuova väline. Saksa sai eurosta sen mitä se halusi; rahan, joka sitoo valtiot valuuttakurssivakauteen.