Sunnuntai 19. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Erolapset

Erolapset

11.11.2010

”Kesken toukokuisen siivouspäivän
sai puhelimeen viestin äidiltään
isä muutti pois, muutti tänään pois,
koita heitä ymmärtää”
(Juha Tapio: Mitä silmät ei nää)
 
Arviolta 30000 lasta ja nuorta kokevat vuosittain vanhempiensa eron. Perhe hajoaa – uusi tilanne ei ole vain perheen jäsenten päänvaivaa, vaan lähipiirikin asemoi arkensa uuteen tilanteeseen.

Eroon liittyy paljon tunteita: pettymystä, pelkoa, hämmennystä, raivoa, jopa vihaa, mutta joskus myös helpotusta. Kaikki ei ole niin kuin ennen. Ei, vaikka kuinka ajateltaisiin, että siihen pyritään. Käytännön järjestelyihin liittyy paljon hienosäätöä: asuminen, ajankäyttö, talous, lapsista huolehtinen ja esimerkiksi syntymäpäivien vietto saavat uusia lähestymiskulmia.

 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa korostuu lapsen edun ensisijaisuus, lapsen yhdenvertainen kohtelu sekä osallisuus. Sopimus korostaa vanhempien yhteistä ja ensisijaista kasvatusvastuuta.

Vaikka erossa tahtominen yhteiseen loppuu, vanhemmuus ei eroon lakkaa. Maassamme perheen kriiseihin ja parisuhteen karikoihin saa apua, mutta kovin eri tavoin ja tehoin riippuen paikkakunnasta. Esimerkiksi jono perheneuvolaan voi olla pidempi kuin ärhäkän kriisin kokonaiskesto. Lapsen kannalta oleellista on se, että yhteinen vanhemmuus saa tukea niin, ettei erossa kariudu suhde kumpaankaan vanhempaan.

Yhteiskunnassamme tarvitaan lapsinäkökulmasta tarjottuja eropalveluita niin, että lapsen etu ja hyvinvointi voidaan taata mahdollisimman pitkälle ikävässä erotilanteessa. Silloin kun eroon päädytään, on avunkin oltava lähellä, laadukasta ja koko maassa yhdenvertaisesti saatavissa.

Olin itse jo aikuinen, kun sain viestin äidiltäni.

Isän ja äidin tytär, kansanedustaja, KD:n II varapuheenjohtaja
sari.palm (at) eduskunta.fi