Sunnuntai 19. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Puolustuskannalla

Puolustuskannalla

12.11.2009

Sari Palm

Talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Talvisodan kokeneita veteraaneja elää vielä joukossamme ja talvisodan hengestä puhumme edelleen. 1939 marraskuussa alkaneesta sodasta on monenlaisia muistoja. Meidän kotona muistellaan, miten mummo ja perhe  lähtivät ensimmäisen kerran kotoaan Karjalasta. Tuolloin pieni tyttö, tänään liki kahdeksankymppinen mummomme kehottaa katsomaan eteenpäin.

 Puolustusministeri on perustanut työryhmän, jonka tehtävä on tarkastella yleistä asevelvollisuutta tulevaisuuden näkökulmasta. Työryhmän niskaan hengittää toinen työryhmä, seurantaryhmä, johon itsekin olen saanut kutsun.

 Asevelvollisuudesta on nyt muodikasta keskustella kriittisesti. Pohditaan koulutuksen mielekkyyttä ja yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuutta. Vertaillaan suomalaisten systeemiä muihin maihin ja arvioidaan varusmiespalveluksen vaikutusta yksilön elämään. Pelätään sitä, että urakehitys viivästyy liikaa ja kärsii asepalveluksesta. Tasa-arvokeskustelu sukupuoliperustaisesti ei myöskään jää unholaan.

 Asevelvollisuutta pohdittaessa on ensisijaisesti keskityttävä toiminnan tavoitteisiin ja toteutukseen tarpeen ja tehtävän suuntaisesti. Emme pärjää ilman omaa, kyvykästä puolustuskoneistoa. Yli 70 % ikäluokkansa miehistä suorittaa asevelvollisuuden.

Silloin 70 vuotta sitten nuoret miehet eivät juuri miettineet omia fiiliksiä, tarpeita tai tavoitteita. Tehtävä oli yhteinen: nuorukaiset puolustivat isänmaataan.

Tapasin vehkalahtelaisen veteraanin, joka kertoi muiston sodan ajalta. Hän oli saanut joulupaketin, sellaisen lotan lähettämän paketin, jonka mukana oli suloinen kirje. Tuo vanha herra suri minulle sitä, että hän ei nuorena ymmärtänyt säästää sitä lotan kirjettä. Hän muisti vielä, mitä siinä oli kirjoitettu.

Silloinkin puolustusvelvollisilla oli oma elämä, mutta kun oli aika ja kutsu kävi, he puolustivat Suomea, meidän kotimaatamme, edelleen itsenäistä.