Sunnuntai 19. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Nälkä vie leipäjonoihin

Nälkä vie leipäjonoihin

09.10.2008

Tarja Tallqvist

Väitetään, että leipäjonot Suomessa eivät välttämättä kerro nälästä ja köyhyydestä, vaan ihmisten halusta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ja että mustalaiset ja trokarit käyvät hakemassa ilmaista leipää, jonka sitten myyvät edelleen.

Kävin Espoon Hyvässä Arjessa eräänä aamuna. Puutalon pihalla oli hiljainen jono. Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, joukossa muutama lapsi. Heitä oli lähes sata ja lisää tuli koko ajan. En nähnyt hauskaa rupattelua. Katseet olivat maassa ja ilmeet surullisen sisään kääntyneet.

Kysyin 86-vuotiaalta rouvalta, miltä tuntui hakea leipää tällä tavalla. Hän nojasi rollaattoriin ja sanoi vievänsä ruokaa naapurilleen, joka on vanhempi eikä enää pysty kävelemään. ”Otan kyllä siitä puolikkaan leipää itsellenikin”, hän jatkoi hiljaa. Viisivuotiaan tyttären äiti kertoi, että ensimmäinen kerta oli pahin. Laittoi huivin päähän ja aurinkolasit silmille ja toivoi, että naapurit eivät näkisi eikä tuttuja tulisi vastaa. Työtön yksinhuoltaja ei enää keksinyt muuta keinoa ruokita lastaan.

Toiminnanjohtaja kertoi, että ruoan hintojen raju nousu näkyy täällä.  Hakijoiden joukossa on myös haalaripukuisia kaupungin työmiehiä, jotka hakevat leipää kolmena päivänä viikossa. Mustalaisia ei juuri jonoissa näy, maahanmuuttajia kylläkin, sekä yhä vanhempia ja huonokuntoisempia miehiä ja naisia. Lapsiperheitä on ollut aina ja on edelleenkin.