Sunnuntai 26. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Rakastava katse

Rakastava katse

20.12.2007

Tarja Tallqvist

Isäni oli ankara mies. Me viisi lasta kasvoimme rautaisessa kurissa. Pelkäsin isää lapsena ja aikuisenakin olin varautunut hänen seurassaan. Aina oli tunne, että ei ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Kadehdin kavereitani, joiden isät halasivat ja suukottelivat lapsiaan.

Isäni oli upseeri, lentäjä. joka ei puhunut sodasta. Hänen kuoltuaan löysimme dokumentteja, jotka todistivat, että hän oli ollut sotasankari. Esimiehenä hän meni itse vaarallisimpiin kohteisiin. Hän sai näistä teoistaan mitaleja ja haukkumisia, sillä upseereita ei haluttu uhrata. Miksi menit, isä –olihan sinullakin vaimo ja lapsi?

Isäni oli innokas purjehtija. Olin hänen kanssaan kerran kovassa myrkyssä Turun saaristossa. Rantauduimme hätäsatamaan ja minua harmitti, että jouduin olemaan hänen kanssaan ylimääräisen päivän ahtaassa purjeveneessä. Purjehtiminen on ihanaa, mutta kahden isän kanssa oli aina vaivautunut olo.

Kävelin saaressa ja löysin sieltä vanhan kirkon. Menin sisään. Alttarin vieressä oli kynttelikkö, sytytin siihen kaksi kynttilää. Ajattelin lapsiani ja pyysin heille siunausta. Kirkossa oli hiljaista, sade rummutti ikkunaruutuihin ja kynttilät levittivät lämpöä ja valoa. Satuin katsahtamaan ovelle. Siellä seisoi isäni ja katsoi minua lempeästi hymyillen. En ole koskaan nähnyt hänen katsovan minua siten. Rakastavasti.Sitä katsetta olin toivonut koko elämäni.