Tiistai 28. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Omantunnon teknologiaa

Omantunnon teknologiaa

09.10.2014

Samuli Rissanen

Kristillisdemokraattien kansanedustajissakin  on niin ydinvoiman vastustajia kuin rakentajiakin. Sama jako pätee  muiden puolueiden kansanedustajiin ja kansaan, jonka enemmistö vastustaa lisäydinvoiman rakentamista. Ydinvoimaäänestykset ovat olleet useimmiten täpäriä ja värikkään debatin saattelemia. Painostus- ja lobbausryhmiä on runsaasti molemmilla puolilla. Ydinvoima on hieman epäloogisesti nimetty omantunnonkysymykseksi, vaikka siinä on kysymys teknologiasta, ei arvoista.

Suomen nykyinen voimalakapasiteetti on rakennettu 1970-luvulla. Tuolloin reaktoreita ajateltiin tulevaisuudessa olevan huomattavasti enemmän kuin lopulta kävi.

Ydinvoimaonnettomuudet muuttivat käsityksiä: Mikään muu onnettomuustyyppi ei aiheuta yhtä laajaa vahinkoa ympäristölle ja ihmisille. Voimalat eivät ole myöskään pitkäikäisiä, mutta jäljelle jäävä ydinjäte on. Sen varastoiminen turvallisesti on ollut yksi keskustelun kuumista aiheista.
1980-luvulta lähtien energiapolitiikka on ollut monissa länsimaissa jojoilua. Ruotsi päätti ensin luopua ydinvoimasta, mutta salli myöhemmin reaktoreiden korvaamisen uusilla. Saksa otti uuden, tiukan linjan ydinvoimaan Fukushiman onnettomuuden jälkeen 2011. Nyt  Venäjän manööverit EU:n naapurissa heilauttavat jälleen koko maanosan energiapolitiikkaa uuteen suuntaan.

Suomessa energiapolitiikkaa ovat ohjanneet hinta ja saatavuus. Ilmastonmuutoksen hillitseminen toi mukaan myös tiukat päästötavoitteet. Nykyisen hallituksen energia- ja ilmastostrategia reilun vuoden takaa näkee ydinvoiman puhtaan energian muotona, jonka avulla voidaan vähentää esimerkiksi kivihiilen käyttöä ja kasvihuonepäästöjä. Riippakivenä on kuitenkin vielä se, ettei yhtään reaktoria ole Suomeen valmistunut, vaikka periaate- ja rakentamispäätöksiä onkin vuosien varrella tehty. Ne eivät ole materialisoituneet kaivatuiksi terawattitunneiksi.

Suomi ei ole tarpeeksi panostanut kotimaiseen energiatuotantoon Ruotsin, Tanskan, Itävallan tai Saksan tapaan. Energiaa tuodaan eri suunnilta. Lähtökohtana pitäisi olla maan kokonaisetu.
Metsien kasvu on hyödyntämättä. Terävöitymistä tarvitaan erityisesti biomassan ja hakkeen käytössä. Käsijarrua voisi vähitellen höllentää myös aurinko- ja tuulivoiman tieltä. Suomessa tuotettua ydinvoimaakin pitää hyödyntää ainakin niin kauan kuin on tarvetta tuoda sitä idästä.

Samalla on pidettävä silmät auki ja luotettava teknologian kehitykseeen saralla, jossa Suomessa olisi paljon voitettavaa. Puhtaiden ja päästöttömien energiaratkaisujen markkinoiltakin olisi vielä otettavissa paalupaikka.