Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Eläkeuudistus toiveajattelua

Eläkeuudistus toiveajattelua

02.10.2014

Kristiina Kunnas

On lottovoitto syntyä Suomeen, hoettiin 60-luvun lapsille. Heidän syntyessään Suomen sodista oli kulunut juuri se ratkaiseva toipumisaika. Oli mennyt viitisentoista tai parikymmentä vuotta, hieman eheytetty sodan rikkomaa mielenmaisemaa, maksettu sotavelat, luovuttu elintarvikekorteista ja pyyhitty mielistä pula-ajan ankeus. Lomat alkoivat pidentyä, ammattiyhistysliike vahvistua, maitoa ei enää myyty kannuun vaan ensin pusseissa ja sitten tölkitettynä.  Suomi muutti maalta kaupunkiin tai Ruotsiin, pientilat autioituivat ja työmiehen lauantaista tuli vapaapäivä.
60-luvun lapsen kuului olla kiitollinen rauhasta, sosiaaliturvasta ja siitä, että oli syntynyt Suomeen.

Viime viikolla 60-luvun lapset saivat lottopalkinto-isänmaaltaan jälleen voittokupongin. 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, joka pääsee virallisesti eläkkeelle vasta 65-vuotiaana.
Kun 60-luvun lapset varttuivat aikuisuuteen, oli globalisoitumiseen vielä matkaa. Kaikille oli töitä, aika monelle myös opiskelupaikka.  1980-luvulla valkolakkinsa saaneiden tai ammattiin valmistuneiden ei tarvinnut vielä pelätä massatyöttömyyttä. 60-luvun lapsi oli tottunut myös vyön kiristämiseen. Köyhäily ei ollut muoti-ilmiö vaan ajan tapa. Jos opiskeli, suostui syömään säilykkeitä ja markkinoiden muita kaikkein edullisimpia särpimiä.

1960-luvun alussa syntyneet ovat nyt 50 vuotta myöhemmin muuttuneet niiksi hyväosaisiksi ja pitkä-ikäisiksi, jotka voidaan siirtää jäämään eläkkeelle yhä vanhempina.
Onko eläkeuudistus kuitenkin korkean tason toiveajattelua?
Suomalainen on sen verran innokas säännöllisten tulojen perään, että puree hammasta, ja jatkaa kapinoimatta työelämässä yhä vanhemmaksi.
Mutta onko hänellä, missä jatkaa? Kuinka moni pysyy riittävän terveenä? Ja kuinka monen työpaikka ylipäätään säilyy noille kymmenille saakka?

Lottovoitto-Suomemme tuottaa nykyään yhä enemmän nuorta väkeä työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennus ja päihdesairaudet suistavat liian monen ulos yhteiskunnan keskiöstä. Siitä huolimatta, että työntekijät vähenevät,  on syntynyt suuri pitkäaikaistyöttömien joukko. Työttömyyden kurimuksessa moni tunnustaa, että mieluummin vaikka pienipalkkainen työ kuin kokonaan ilman töitä.
60-luvun lapset pääsivät kokemaan nousukauden sekä kasinotalouden huuman 1980-luvun lopulla. He näkivät millaisen laman pohjalle Suomi 1990-luvulla vajosi. Osa maksaa vieläkin laskua.
Mutta ei 60-luvun lapsen kannata vielä tuudittautua 65 vuoden kattoon. On hyvinkin mahdollista, että eläkeikää ehditään nostaaa jopa muutamaan kertaan ennen kuin hän on 70-vuotias.