Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Kapenevan keskiluokan äänet on jo jaettu

Kapenevan keskiluokan äänet on jo jaettu

04.09.2014

Kristiina Kunnas

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty ei kauan saanut nauttia kuherruskuukaudesta uutena valtioneuvoston jäsenenä. Juuri kun kansa ja media olivat oivaltaneet, että kyseessä on pätevä asiaosaaja ja sanavalmis esiintyjä, kompastui Räty rähmälleen omaan sammakkoonsa.
Vaikuttaa siltä, että lääkäriperheen politiikassakin menestynyt lääkäritytär oli etääntynyt toivottoman kauas tavallisen, köyhtyvän suomalaisen  arjesta. Ei vain ministerin työ vaan jo edeltäneet vuodet Helsingin apulaiskaupunginjohtajana takasivat Rädylle sellaisen tulotason, että tavallisten yksinhuoltajien, matalapalkka-alojen duunareiden ja valkokaulustyöläisten sekä pitkäaikaistyöttömien arjesta oli tullut hänelle tuntematon suure.

Rädyn kömmähdystä ei kuitenkaan kannata kauhistella, sillä sama eriytymisen ja elitistymisen vaara muuten vaanii myös kristillisdemokraattien poliitikkoja. Tarkkana pitää olla.
Räty oli harvinaisen varomaton väittäessään, että Suomessa tuskin kovin moni ansaitsee alle 2 600 euroa kuukaudessa.
Todellisuudessa Suomessa on tässä tuloluokassa lähes puoli miljoonaa (500 000) kansalaista. Eikö esimerkiksi luokanopettajan työ ole yksi kaikkein tärkeimmistä tehtävistä? Kahden ja puolen tuhannen euron kuukausipalkka ei kylläkään kerro mitään tehtävän tärkeydestä.

Suomen keskiluokka ohenee. Köyhiä on yhä enemmän.
Vaalivuoteen käytäessä kannattaa tarkoin miettiä, onko kapenevan keskiluokan äänipotti jo jaettu. Siitä kun kilpailee suurin joukko kaikista puolueista.
Mikä puolue saa Rädyn vähättelemän alle 2 600 euroa ansaitsevan suomalaisen äänen? Ja kuka saa tämän edes vaaliuurnille?

Onko Kristillisdemokraatit unohtanut missionsa olla köyhien, sairaiden, yksinäisten, vanhusten, yksinhuoltajaäitien ja -isien, sinkkujen, pienyrittäjien ja työttömien äänitorvi ja auttaja? Meidänhän vakaumuksenamme piti olla välittäminen. Meidänhän piti olla kaikkein huonoimmassa asemassa olevien tuki ja apu.
Silloin kun jokaista senttiä on venytettävä,  helisevät kaunopuheisuus ja vaalilupaukset tyhjyyttään.
Moni suomalainen on elämän kovien realiteettien kanssa entistä pahemmin vereslihalla. Pelisäännöt ovat vanhentuneet.
Nyt jos koskaan kristillisdemokraattien pitää opetella puhumaan uutta nykysuomea.