Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Komission puheenjohtajaehdokkaat valinkauhassa

Komission puheenjohtajaehdokkaat valinkauhassa

21.11.2013

Esa Erävalo

Vastoin KD:n ja MEP Sari Essayahin kantaa, Euroopan laajuiset puolueet sopivat, että eniten ääniä saanut puolue saa ennen toukokuun parlamenttivaaleja nimeämänsä ehdokkaan komission puheenjohtajaksi. Tarkoitus on eri puolueiden ehdokkailla korostaa vaalien EU:n laajuista luonnetta, mutta samalla otettiin pieni askel kohti komission ymmärtämistä eräänlaisena hallituksena, mitä se ei ole.

Ensimmäisenä ehdokkaansa ovat epävirallisesti asettaneet demarit, tosin nykyisen parlamentin puhemies Martin Schultz’in ehdokkuus virallistuu vasta 28.2.-1.3. puoluekokouksessa. Liberaalit päättävät 1.2. kokouksessaan onko ehdokas komissaari Olli Rehn vai ryhmäjohtaja Guy Verhofstadt, joka on äärifederalisti.  Vasemmiston ehdokas on kreikkalaisen Syriza-puolueen johtaja Alexis Tsipras. Vihreät asettavat ehdolle sekä miehen että naisen, joista mies on selvillä: ranskalainen meppi Jose Bove, naisista kilpailevat saksalaiset mepit Rebecca Harms ja Ska Keller sekä italialainen Monica Frassoni. Iso-Britannian konservatiivien ympärille rakentunut ECR ei aseta ehdokasta, eikä EU-vastaisen EFD-ryhmän tuleva ehdokas ole vielä selvillä.

Suurimman eli Euroopan kansanpuolueen (EPP) ehdokaspäätös tehdään viimeisenä, 6-7.3. Dublinissa. Ennakkoarvailuissa vahvimmilla ovat pohjoiseurooppalaiset pääministerit: Irlannin Enda Kenny, Ruotsin Fredrik Reinfeldt ja Suomen Jyrki Katainen. Kaikki yrittävät pitää matalaa profiilia, koska ennakkosuosikki ei yleensä ole tullut valituksi. Ruotsalaiset ovat vastustaneet koko ajatusta komission puheenjohtajaehdokkaasta, joten olisi epäloogista, jos Reinfeldt hommaan ryhtyisi.  Katainen on edustanut Suomen hallitusta, joka on ollut vastahankaan esimerkiksi eurobondien suhteen. Kun Irlanti on nyt noussut talouskurimuksesta, Kenny on vahvoilla.

Suomen vaalikampanjassa komission puheenjohtajaehdokkailla ei liene suurempaa merkitystä. Ennemminkin suhtautuminen saattaa olla, ettemme tarvitsisi tällaista lainkaan. Monille kansallisille puolueille on kiusallista, jos EU-tason puolueen linjaukset ovat kovin erilaisia. Esimerkiksi Keskusta kärsisi, jos liittovaltiomies Verhofstadt edustaisi heitä, mutta maltillisempi liittovaltiomies Olli Rehn ei hänkään sovi Keskustan nykyiseen EU-kriittiseen pirtaan.

Liberaalien, vihreiden ja demarien tavoin myös EPP-kattopuolue on sekin periaatteessa federalistinen, mutta mm saksalaisten vaikutusvalta keskeisen nettomaksajamaan edustajina on pitänyt linjauksia kurissa. Sari Essayah on parlamentissa äänestänyt johdonmukaisesti liittovaltiokehitystä vastaan, samoin usea saksalaismeppi on äänestänyt yhteisvelkaa vastaan, ja sen EPP-ryhmä on mukisematta sallinut. On normaalia, että meppi ei kaikesta ole yhtä mieltä Eurooppa-puolueensa tai sen komission puheenjohtajaehdokkaan kanssa. Siksi vaalit tulisi ratkaista kansallisten ehdokkaiden omien linjausten perusteella.