Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Pankkiunionin ongelmat

Pankkiunionin ongelmat

27.09.2012

Esa Erävalo

Nykyinen pankkikriisi on Euroopan laajana yhtä paha kuin Suomessa 90-luvun alussa, mutta nyt jäsenmaat pelkäävät päästää pankkejaan konkurssiin. Pankkituilla pidetään yllä konkurssikypsiä pankkeja, mikä vääristää kilpailua ja estää pääomien suuntautumisen tehokkaampiin investointeihin.

Tähän ongelmaan tulee löytää ratkaisu. Viimeisin esitys on ”pankkiunioni”. Se mahdollistaisi pankkien paremman lisääntyvän valvonnan Euroopan Keskuspankin EKP:n toimesta. Mutta se ei ole asian ydin. Ydin on siinä, että EKP saisi vallan puuttua sellaisten suurempien ja pienempien ongelmapankkien tilanteisiin, joita jäsenmaa ei halua tai kykene itse selvittämään.  On helppo kannattaa ajatusta samoista säännöistä ja käytännöistä EU:ssa koskien sitä kenen toimesta ja miten pankit päästetään konkurssiin. Ongelmat tulevat yksityiskohdissa, eli siinä millaisen muodon pankkiunioni saisi. 

Kaikissa jäsenmaissa tulisi olla samalla tavalla ennakkoon rahastoiva talletussuojarahasto kuin Suomessa, jotteivät tallettajat vetäisi paniikissa rahojaan pois pankkitileiltä. Sen sijaan koko EU:n kattava talletussuojarahasto voisi johtaa siihen, että niiden jäsenmaiden, joissa on terve pankkisektori, pankkiasiakkaat joutuisivat turvaamaan niiden jäsenmaiden, joissa on sairas pankkisektori, pankkien tallettajien rahat. Se ei ole hyväksyttävää.

Esitys yhteisestä ”konkurssirahastosta” on sekin vaikea, sillä se voidaan järjestää monella eri tavalla. Tällaisen selvitysrahaston kautta ei pidä ottaa yhteiseen vastuuseen mitään tähän mennessä syntyneitä vastuita. Siinä onkin vaikea pulma, koska pankkien ongelmat aina syntyvät pitkällä aikavälillä, kun esimerkiksi lainoitetaan asuntokuplia tai ylivelkaantuneita valtioita tai osallistutaan johdannais- yms. spekulaatioihin. Eteläisillä jäsenmailla on varmasti tarvetta siirtää pankkiensa nykyongelmat muiden jäsenmaiden pankkien yhteisvastuuseen. Siihen ei tule suostua.

Nykytilanteen ratkaisuksi pankkiunionista ei ole. Eräiden jäsenmaiden pankkisektori on kipeän rakennemuutoksen edessä ja mitä nopeammin ja hallitummin se tapahtuu, sitä parempi. Siinä on hyvä olla yhteiset säännöt ja menettelytavat.

Esimerkiksi voitaisiin sopia, että pankin osakkaiden tulee menettää ensin rahansa, ja kunkin jäsenmaan tulee turvata ylimenevät kustannukset ja siitä, miten EKP voisi lieventää häiriöitä, joita konkurssi tuottaa muualla Euroopan yhteen kietoutuneessa pankkimaailmassa. Myöskään EKP:n kautta ei kustannuksia tule siirtää veronmaksajille.