Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Terve metsän ruhtinas!

Terve metsän ruhtinas!

07.10.2010

Kristiina Kunnas

Kauhajoen koulusurmien muistopäivä osui samaan loppuviikkoon hirvenmetsästyskauden alkamisen kanssa. Kauhajoella ase oli väärissä käsissä, hirvimetsässä se on oikeissa. Lainsäätäjät ovat haastavan tehtävän edessä päättäessään kuka, missä ja milloin saa harjoitella, omistaa ja käyttää ampuma-asetta.


Helsinkiläisrivitalon kymmenvuotias naapurinpoika harrastaa jalkapalloa ja ampumista. Ampumaklubille on mentävä isän kanssa, eikä poika voi vielä uneksiakaan omasta käsiaseesta.

Luumäellä samanikäinen poika on  hirvimetsällä isän mukana. Nuori jahtimies yritti kesällä läpäistä metsästäjätutkinnon. Ei vielä saanut metsästäjäkorttia, virheitä oli muutama liikaa. Ensi kesänä yritetään uudelleen.

Parjattu aselain uudistus sai lisäpotkua koko Suomea järkyttäneistä ja maailmallekin kohu-uutisina levinneistä koulusurmista Jokelassa ja Kauhajoella.

Yksioikoisesti ajateltuna ketään ei ammuttaisi, jos ampuma-aseita ei olisi. Mutta jäljelle jäisivät kuitenkin suomalaisten ahkerasti käyttämät puukot ja puntarit, joilla on saatu henki pois puolisolta, naapurilta, vihamieheltä tai muulta vastaantulijalta. On moraa, on leipäveistä, on kirvestä, hamaraa ja muuta astaloa.

Ongelma ei ole ase, vaan käsi joka sitä käyttää.

KD-kansanedustajat Sari Palm ja Tarja Tallqvist oli kutsuttu hirven ajoketjumetsästykseen Luumäen Somerharjuun. Oppitunti oli pätevä. Se sisälsi kaiken hirvijahdista ajoineen, kaatoineen, kuljetuksineen ja nylkemisineen. Vuorokausi metsästäjien kanssa vahvisti käsitystä metsästyksestä välttämättömänä ja vastuullisena harrastuksena ja taitona.

 Ei Suomen kansa tervehdy sillä, että siltä viedään ampuma-aseet lukkojen taakse tai tyystin ulottumattomiin. Huonosti valmisteltu, väärissä kohdin tiukka uusi aselaki hoitaisi oiretta, ei itse sairautta.

Tuhannen patruunan kysymys onkin se, miten yhteiskunnastamme saadaan kiusaamisen kitkevä, syrjäytymistä vastaan kynsin ja hampain taisteleva,  tervehenkinen yhteisö. Sellainen, jossa pahoinvointi huomattaisiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Aleksis Kiven päivää vietetään sunnuntaina. Hän eli (1834–1872) aikana, jossa ei ollut urbaanin yhteiskunnan ongelmia.  Mutta metsä-Suomessakin tapeltiin ja tapettiin. Luonnosta vieraantuneiden olisi terveellistä mennä metsään toipumaan ja voimaantumaan:
”Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän kuusiston. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja maailma unholaan jääköön.”