Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » 12 päivää jotka voivat muuttaa maailman

12 päivää jotka voivat muuttaa maailman

10.12.2009

Kristiina Kunnas

Jaltan konferenssi ja toisen maailmansodan jälkeisen rauhansopimuksen neuvottelut tuntuvat melkeinpä lasten leikiltä näiden Kööpenhaminan kahdentoista päivän rinnalla.

Jaltalla, Krimin niemimaalla kohtasivat helmikuussa 1945 Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Neuvostoliiton johtajat Franklin Roosevelt, Winston Churchill sekä Josef Stalin. Toinen maailmansota oli rusikoinut Euroopan säpäleiksi ja muuttanut niin Afrikan pohjoisosan kuin Japanin ja monet kaukaiset saaret mielettömän sodan tantereiksi. Juutalaisia oli tuhottu kuusi miljoonaa.

Mutta silti: Jaltalla neuvottelemassa oli vain kolme valtionjohtajaa. Rauhan tullessa tätä mielettömyyttä ei tarvitsisi enää koskaan kokea, uskottiin vahvasti. Konferenssi päätti Saksan kohtelusta ja miehitysvyöhykkeistä sodan jälkeen, Saksan demokratisoinnista ja YK:n perustamisesta.

Jos kukaan ei enää hyökkäisi toista vastaan, sotia ei enää tulisi. Uusi uljas maailma oli ovella, maailmanrauha kangasteli ihmiskunnan taivaanrannassa.

Tänään tiedämme, etteivät sodat suinkaan loppuneet toisen maailmansodan jälkeiseen rauhaan. Yllättävintä lienee se, että kaikista mantereista juuri Euroopan kartta on mennyt rajuimmin uusiksi.

Tämä ilmastouhka, jota Kööpenhaminan peräti 192 neuvottelukumppania pyrkivät selättämään, on salakavala  ja hankalasti torjuttava vihollinen. Emme enää halaja itsellemme toisen maan alueita rajan toiselta puolelta, mutta sen sijaan jokainen maa haluaa maksimoida talouskasvunsa ja jokainen ihminen niin kehittyneissä kuin kehittyvissä maissakin haluaa mahdollisimman helpon ja mukavan elämän. Tämä ahneus on johtanut kestämättömään tilanteeseen. Elämäntapamme lämmittää ilmaston sellaiseksi, että maapallo tuhoutuu tai muuttuu monin paikoin elinkelvottomaksi.

Ihmisen itsekkyys on niin suurta - sekä yksilöiden että valtioiden tasolla - että herkästi sortuu skeptisyyteen. Tokkopa riittävän moni on valmis joustamaan ja luopumaan yhteisen edun hyväksi.

Entäs sitten ne omat luopumiset? Meidän suomalaisten suurin pahe on yksityisautoilu. “Julkinen liikenne ei ylety läheskään kaikkialle”, autoilun puolustaja perustelee.

Oikein, ei yletykään. Mutta suurimmat liikennepäästöt Suomessa syntyvät alle kuuden kilometrin automatkoista. Eikö niissä voisi jopa käyttää polkupyörää tai jalkojaan! Vaihtamalla turhat automatkat apostolinkyytiin voisimme ehkä tulla maailman terveimmäksi kansaksi, mikä nyt näyttää yhtä mahdottomalta tavoitteelta kuin Kööpenhaminan kokouksen onnistuminen.