Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Tavis huokaa yhä kallista ruokaa

Tavis huokaa yhä kallista ruokaa

20.08.2009

Samuli Rissanen

Lähiviikot paljastavat, miten Matti ja Maija Meikäläisen elämään konkreettisesti vaikuttavan ruuan arvonlisäveron käy.

Oikeudenmukaisuus lienee politiikanteossa tärkein ohjenuora, varsinkin kun ollaan jakamassa yhteisiä varoja niitä eniten tarvitseville. Niinpä poliitikon on hyvä ottaa päätöksenteossaan huomioon erityisesti köyhät ja kipeät, mutta myös ne tavalliset veronmaksajat eli pieni- ja keskituloiset suomalaiset, eli tavikset, jotka muodostavat väestöstä leijonanosan.

Matti ja Maija Meikäläisen kannattaakin seurata hallituksen ja eduskuntaryhmien toimintaa silmä kovana nyt, kun ensi vuoden budjettia viimeistellään. Oikeastaan jo aivan lähiviikot paljastavat, miten tavisten elämään konkreettisesti vaikuttavan ruuan arvonlisäveron käy.

Suomessa ruoka on Euroopan kalleimpia, senkin jälkeen, kun tulotaso on otettu huomioon. Tavis on tuskallisenkin tietoinen ostovoimastaan, sillä ruokakaupassa hänen on kuljettava vertaillen mitä mikäkin maksaa. Viime aikoina tavis on joutunut hieraisemaan marketin hyllyjen välissä silmiään kahdestikin, sillä ruuan hinta on noussut jyrkästi.

Ruuan alv:n on määrä laskea lokakuun alussa 17 prosentista 12:een. Tämä on ollut esimerkiksi Kristillisdemokraattien poliittisena tavoitteena jo vuosikausia. Arvonlisäveron alennus ei tosin tee Suomesta kuluttajalle halpaa maata, mutta hintaero esimerkiksi Ruotsiin, Saksaan ja Britanniaan kapenee.

Ruuan hinnan merkitys kasvaa eritoten, kun tavis opiskelee, jää työttömäksi tai siirtyy eläkkeelle. Tulojen romahtaessa etsitään kuumeisesti, mistä niitä senttejä voisi oikein tulla. Voi olla, että nykyisen laman aikana ei tarvitse kaivaa esille pula-ajan käsikirjaa, mutta tosiasia on, että tavis jättää ensin muut ostokset sikseen ja tuhlaa sitten rahansa ruokakaupassa.

On ymmärrettävää, että Kokoomuksen kaltainen puolue venkoilee arvonlisäveron alennusta vastaan, mutta hei, eihän siellä taviksia juuri tarvitsekaan miellyttää. Korvat ovat tärkeä elin poliitikolle, mutta pelkkä kuuleminen ei auta, jos oma todellisuus ei liippaa läheltäkään tavallisten ihmisten arkea. Silloin kannattaa ottaa silmä käteen ja kävellä vaikka tuulipuku päällä lähikauppaan. Tavis kun seuraa paitsi poliitikon edesottamuksia, myös maidon ja leivän hintaa.