Tiistai 17. syyskuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Yhteiskunta ja yksilön muutos

Yhteiskunta ja yksilön muutos

18.12.2008

Esa Erävalo

Olemme tottuneet ideologioihin, joiden mukaan yhteiskunta toimisi hyvin vaikka ihmiset olisivat vähemmän hyviä. Jo kansantaloustieteen historian alkuvaiheista lähtien on pidetty itsekkäästi toimivaa ihmistä kokonaisuuden kannalta hyvänä. Ihmisiltä ei odoteta erityisiä eettisiä ominaisuuksia. Riittää kun ”systeemiä” korjataan. Aina ”ne toiset” tai ”systeemi” ovat ongelma, ei koskaan oma itse.

Tällainen siirtää vastuuta pois itseltä, mutta tarkkaan ottaen kenelle? Joskus toivotaan, että KD tekisi sitä tai tätä ja olisi tällainen tai tuollainen. Ikäänkuin KD olisi jokin ”systeemi”, jossa ”ne toiset” määrittelisivät sen mitä puolue on. Olisiko parempi epämääräisen passiivimuodon sijaan puhua toimivista yksilöistä nimeltä?

Taloudellinen vaurastuminen on myönteistä, mutta se ei paljon lämmitä, jos ihmisissä ei näy mitään muutosta pois itsekkyydestä, kyynisyydestä, henkisesti kuolleesta tilasta, oman edun ympärillä pyöriskelystä. Siis jos vaurastutaan jonkin tärkeän asian, kuten moraalin tai ympäristön, kustannuksella.

Jos yksilöt eivät muutu, systeemin muutokset eivät tuo kaivattua hedelmää. Esimerkiksi hienot ohjelmat alkoholistien auttamiseksi eivät toimi, jos alkoholisti itse ei halua tulla autetuksi. Rikokset eivät vähene, jos rikoksia tekevät eivät halua muuttua. Päinvastoin vaurastuminen tuo lisää mahdollisuuksia pahoinvointiin ja huonoihin valintoihin.

Yhteiskunta ja sen osat toimivat sitä paremmin, mitä moraalisempia ihmiset ovat ja mitä kykenevämpiä yhteisen hyvän edistämiseen. Toisaalta järjestelmien oikeudenmukaisuus antaa yksilöille tasavertaiset mahdollisuudet. Tarvitsemme molempia.

Yksilön elämään muutoksen, täyskäännöksen, voi lopulta tuoda vain Hän, jonka ihmiseksi syntymän juhlaa, Joulua, vietämme kohta. On yhteiskunnallisesti tärkeää, että Joulun sanoma ei peity kaupallisuuden, lahjojen mankumisen, alkoholin käytön, perheriitojen tai muun itsekkyyden alle. Syntynyt lapsi tuli nimenomaan vapauttamaan meitä tällaisista kahleista. Voi tyytyä vähempään aineellisesti, jos saa enemmän henkisesti.
 
Autuaita ovat rauhantekijät

Presidentti Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto oli hyvin ansaittu. Saimme ylpeinä katsella seremoniaa, jossa palkinto hänelle viime viikolla myönnettiin. Nobel-puheessaan Ahtisaari korosti, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Erityistä painoa hän laittoi Lähi-Idän vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ratkaisemiselle. Se onkin maailman turvallisuuden kannalta rakaisevassa asemassa, sillä muslimifundamentalistien viha kohdistuu juuri Israelia vastaan. Kukaan ei tiedä onko Iranin johto niin fanaattista, että jonain päivänä aloittaa sodan Israelia vastaan joukkotuhoasein.

Rauhantekijä Martti Ahtisaaren toinen vakava huoli on yhteydessä edellisen kanssa. Kehittyvissä talouksissa nuorisotyöttömyys on monessa maassa 50-90%. Se on todellinen uhka rauhalle, koska epätoivo, turhautuminen koulutus- ja työpaikkojen puutteeseen ajaa nuorisoa ääriliikkeisiin ja rikollisuuteen, myös erilaisten terroristijärjestöjen pariin.

Siinä mielessä on käsittämätöntä, että edes Suomi ei aio nostaa kehitysyhteistyöpanostuksiaan. Budjettimietinnössä vain todettiin, että olemme 0,51% bktl-osuuteen sitoutuneet vuonna 2010, mutta ei tehty esitystä määrärahojen nostamiseksi vaaditulle tasolle.