Tiistai 17. syyskuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Lisää suorapuheista kritiikkiä

Lisää suorapuheista kritiikkiä

29.10.2008

Esa Erävalo

Perussuomalaisten vaalivoitolle löytyy selityksiä tänä vuonna ilmestyneestä kirjasta ”Puolueet ja puoluejärjestelmä”. Sen mukaan suomalaisessa monen puolueen yhteistyötä hakevassa politiikassa hämärtyvät puolueiden erot. Puolueiden jäsenet osallistuvat aikaisempaa vähemmän puolueidensa toimintaan. Yhä useammassa kunnassa paikallisjärjestön toiminta on harvan tai jopa yhden puolueaktiivin vastuulla. Näin vaaleista tulee mainoskampanja, jossa taloudelliset voimavarat ja mediajulkisuus keskittyvät suurille puolueille. Imagoja rakennetaan rahalla. Mistä poliittisista linjakysymyksistä kunnallisvaaleissa äänestettiinkään, kun vaihtoehtoina olivat ”unelmat”, ”koti” ja ”toivo”?

Kaaderi- ja joukkopuolueista on tullut vaalipuolueita ja hallitsevista puolueista on tullut tavallaan osa valtio- ja kuntakoneistoa. Puolueilla on varsinkin suurilla paikkakunnilla niitä lähellä olevia urheilu-, kulttuuri- ja harrastejärjestöjä, joille kunnat myöntävät avustuksia, joita sitten käytetään puolueita hyödyttäviin tarkoituksiin. Pitkään vallassa olleet poliittiset ryhmät ovat miehittäneet järjestöt sekä virkamiespaikat. Etujärjestöillä on vastavuoroisesti edustajansa näissä puolueissa. Valta on keskittynyt puolueiden johtohahmoille.

Kun tähän lisää hyvin muistiin painuneet vaalitukisotkut, tulee tilaus ”vanhojen puolueiden” järjestelmän kritiikille. Perussuomalaiset kokosivat sellaisiakin ehdokkaita, joita muut eivät listoilleen hyväksyneet ja joilla pääasia on ollut toisten kritisointi. Toivottavasti he nyt pääsevät itse mukaan tekemään vaikeita päätöksiä kunnissa, joiden talousvaikeudet syvenevät taantuman myötä.

Soini julisti puolueensa ”kristillis-sosiaaliseksi”, eräänlaiseksi KD:n räväkäksi versioksi. Pitäisikö KD:n ottaa PS:n kannatuksen noususta opiksi? Kyllä ja ei. Vanhojen puolueiden hyväveli-järjestelmää on syytä kritisoida, mutta KD on arvostellut muita kohteliaasti ja asiapitoisesti. Pitkäjänteisesti vastuullisella yhteistyöhakuisella linjalla on yritetty tarjota myönteisiä vaihtoehtoja. Kannatuksen nousu on ollut tuskastuttavan hidasta, kuten näissä vaaleissa, mutta kestävää. Mediapaitsiossa liian kiltin puolueen vaarana on leimautua osaksi vanhojen puolueiden valtakoneistoa, vaikka luonteensa puolesta KD on niille aatteellinen vaihtoehto, muutosvoima. Tarvitsemme lisää suoraa puhetta ja rohkeutta, mutta myös asiantuntemusta, luovuutta ja toisten kunnioittamista.

Tutkia vai hutkia?

”Puolueet ja puoluejärjestelmä”-kirjassa Matti Wiberg kirjoittaa, että vaihtoehtojen esittäminen hallituksen linjalle on vähäistä ja on puutetta yhteiskunnan uudistustarpeita koskevista ideoista. Sellaisesta ei ainakaan voi syyttää KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Bjarne Kallista, jonka ideoimat monet esitykset ovat lopulta tulleet päätöksiksi muodossa tai toisessa. Monet ideoistaan Kallis on saanut tutkimalla muiden maiden käytäntöjä.

YLE:n lupamaksuja pohtiva työryhmä on tutkinut mahdollisuutta sitoa ne kiinteistöihin. Tästä Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän jutun juuri ennen vaaleja. Mutta kuka esitti lehdelle asian siten, että tällaista ratkaisua ajaisi Bjarne Kallis? Voihan eri ratkaisuja ja niiden vaikutuksia tutkia, vaikka ei niitä lopulta kannattaisikaan. Vasta tutkimisen ja harkinnan pohjalta voi muodostaa kantansa. STT:n asiaa selventävä uutinen ei saanut HS:ssa vastaavaa palstatilaa.