Tiistai 17. syyskuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Viranomaisvalvonta on riittämätön korruption vastaiseen taisteluun

Viranomaisvalvonta on riittämätön korruption vastaiseen taisteluun

25.09.2008

Risto Rasilainen

Samaan aikaan puolueiden vaalirahoitusuutisoinnin kanssa kansanedustaja  Jacob Söderman vaati viime keväänä korruption vastaista uutta viranomaisvakanssia Suomeen.

Hallitukselle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Söderman esitti näkemyksensä, jonka mukaan Suomella monesta muusta EU-maasta poiketen ei ole riittävää viranomaisvalvontaa korruption vastaiseen taisteluun.

Söderman viittasi muun muassa Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen GRECO:n sekä OECD:n jo aiempiin lausuntoihin sekä unionin lahjontaa koskevaan rikosoikeudelliseen yleissopimukseen. Södermanin mukaan Suomi ei tältä osin  täyttäisi sille kuuluvia velvotteita.

Entisenä EU:n oikeusasiamiehenä Södermanin perspektiivi lahjontaan ja sen valvonnan mahdollisiin puutteisiin voi olla laajempi kuin miltä asia näyttää vain omasta maastamme katsoen.

Suomen sijoittuminen kansainvälisessä vertailussa toistuvasti maailman vähiten korruptoituneisiin maihin on ehkä saanut meidät uskomaan liikaakin omaan puhtauteemme.

Ainakin ajoittain esiin nousevat korruptiotapaukset niin suomalaisten rakennusliikkeiden kuin  julkishallinnon tai kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien yritysten johdon osalta viittaavat lahjonnan olevan yleisempää kuin luullaan.

Tässäkin tapauksessa näkyviin tulee vain se korruptio, josta jäädään kiinni. Lahjonnan rikollisen luonteen huomioiden voi olettaa siihen syyllistyvien pyrkivän harjoittamaan sitä niin peitellysti, että ilmi tulleet tapaukset ovat vain murto-osa kaikesta lahjonnasta.

Viime vuodenvaihteeseen asti toimineiden kahden oikeusministeriön korruptionvastaisen työryhmän tulokset  jäivät laihoiksi. Ne suunnittelivat kyllä kattavaa, koko valtakunnan tasolla korruptiota koskevaa tutkimusta, mutta ainakaan vielä sellaista ei olla toteuttamassa.

Niin pitkään kuin suomalaisen lahjonnan osalta eletään enemmänkin mutu-tiedon varassa, on hyvin vaikea tarkkaan arvioida, miten laajasta kansallisesta - ja tätä nykyä samalla yhä enemmän myös kansainvälisestä - ongelmasta on kyse.

Vaikka yhteiskunnan syvärakenteisiin tunkeutuneella laajamittaisella korruptiolla onkin monessa maassa jo vuosisataiset, lähes historialliset juurensa, se ei silti tarkoita, etteikö myös meillä olisi tarvetta pelkästään korruptioon keskittyvälle viranomaiselle.

Tällainen voisi hyvin toimia valtakunnansyyttäjän virastossa omana pienenä yksikkönään, ja tehdä yhteistyötä keskusrikospoliisin vastaavan yksikön kanssa.

Tämä voisi selventää  suomalaisen korruption nyt epäselvää kokonaiskuvaa sekä auttaa paremmin seulomaan esiin lahjontatapauksia, jotka nyt jäävät muuhun rikolliseen toimintaan liittyvän tutkinnan jalkoihin, ja siksi paljastumatta.