Tiistai 17. syyskuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Haaste hallitukselle

Haaste hallitukselle

18.09.2008

Esa Erävalo

KD:n vaihtoehtobudjetit ovat niiden kymmenvuotisen historian ajan olleet piikki hallituksen lihassa. Säännönmukaisesti KD on esittänyt vähemmän rahaa yleisiin tuloverojen alennuksiin ja enemmän rahaa sosiaali- ja koulupalveluihin sekä köyhimpiä hyödyttäviin verojen alennuksiin.

Syksyn vaihtoehtobudjetti on tällä linjalla vielä voimakkaammin kuin ennen. Tuloveroja KD alentaisi nyt vain inflaatiotarkistuksen verran. Veroale suunnattaisiin uudelleen: kunnallisen perusvähennyksen kautta kaikkein pienituloisimmille sekä vanhempien ansiotulo- ja lapsivähennyksen kautta  lapsiperheille.

Lapsiperheitä tuettaisiin muutoinkin. Opiskelijaperheet saisivat opintotukeen lapsikorotuksen, lapsilisiä korotettaisiin yli inflaatiotarkistuksen verran, eli täytettäisiin Kokoomuksen vaalilupaus. Lapsilisää ei laskettaisi tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä.

Vaihtoehtobudjetti kustantaisi 4000 hoitajaa lisää vanhustenhuoltoon, toisi terveydenhuollolle yhtenäisen maksukaton, laajentaisi omaishoidontukea ja palkkaisi vaikeavammaisille henkilöille henkilökohtaisia avustajia.

Yliopistot, perustienpito ja perusradanpito saisivat kipeästi kaivattua lisärahaa.

On selvää, että hallituspuolueet, vaalikentillä levitellyistä lupauksista huolimatta, tulevat äänestämään KD:n esitykset nurin. Vaihtoehtobudjeteilla, joita myös Vasemmistoliitto ja Sdp tulevat esittämään, on kuitenkin toinen tehtävä: osoittaa, että hallituksen linja ei ole ainoa eikä paras. Realistisia vaihtoehtoja on tarjolla, emmekä elä vain yhden totuuden maassa. Vaihtoehdot vetävät hallituspuolueiden edustajat vastuuseen sanojen ja tekojen ristiriidasta. Viesti on: ”Näitä tekin olette tukeneet, pitäkää sananne.”

Hallitus perustelee suuria tuloverojen alennuksia kotimaisen kysynnän elvyttämisellä nyt kun kansainvälinen talous syöksyy taantumaan. Tulonsiirrot pienituloisimmille elvyttäisivät kuitenkin paremmin, koska ne kulutettaisiin kotimaisten välttämättömystuotteiden hankintaan.

Keskustaoikeistolaisten puolueiden enemmistöhallituksessa olisi periaatteessa KD:llakin luonteva paikkansa. Vaihtoehtobudjettien sosiaalinen painotus kuitenkin kerta toisensa jälkeen kertoo toisenlaisista korostuksista kuin Keskustalla, Kokoomuksella ja Rkp:lla.

Kansalaisten enemmistö on valmis maksamaan enemmän veroja, kunhan palvelut laitetaan kuntoon. KD:n vaihtoehto on samoilla linjoilla. Valtion budjetista tulee osoittaa lisää resursseja palveluihin ja tiukoilla säädöksillä, kuten vanhustenhoitolailla, tulee taata resurssien käyttö kunnissa haluttuihin tarkoituksiin. Kunnallisvaalien alla äänestäjien on syytä huomata, että kuntien palvelujen kurjistamis- ja veroäyrin korotuslinjalle on olemassa ei-sosialistinen vaihtoehto.

Solidaarisuutta köyhimmille

KD:n vaihtoehtobudjetin kaunis piirre on perinteisesti ollut kiinnipitäminen kehitysyhteistyövarojen nostosta annetuista lupauksista ja sitoumuksista. Suomalainen pitää sanansa.

Yleensä. Entä hallitus? Suomi on sitoutunut kehitysyhteistyön maksatusten 0,51% bktl-osuuteen vuonna 2010. Hallitus on jäämässä siitä 40-50 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyön määrärahojen kasvattaminen ja laadun parantaminen ovat samanaikaisia tehtäviä, eivät vastakkaisia, eikä toisen taakse pidä piiloutua toista vastaan.