Tiistai 17. syyskuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Hoitamaton työuupumus tulee kalliiksi kaikille

Hoitamaton työuupumus tulee kalliiksi kaikille

28.08.2008

Risto Rasilainen

Viime vuosikymmenen laman jälkeen suomalainen työelämä on läpikäynyt perustavanlaatuisen muutosprosessin.

Leimallinen piirre on ollut tulosvastuullisuuden tuominen työpaikoille niin, että se nyt näkyy ja tuntuu lähes kaikkialla, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisen sektorin työnantajasta.

Lamaa seurannut suurtyöttömyys, vakituisten työsuhteiden muuttuminen määräaikaisiksi ja pätkätöiden yleistyminen ovat lisänneet työntekijöiden epävarmuutta suhteessa omaan työhön.

Nämä muutokset kasvaneiden tulostehokkuusvaatimusten kanssa ovat aikaansaaneet sen, ettei työntekijän osa ainakaan ole helpottunut viime vuosikymmeneltä tähän päivään tultaessa.

Samassa veneessä ovat toki esimiestehtävissä toimivat, joiden tuolit nekin voivat helposti keikahtaa nurin, jos tuloskäyrät eivät osoita riittävän hyvää kehitystä.

Kiristyneistä työolosuhteista huolimatta, ja kenties myös työnteon perinteisesti meillä nauttimasta suuresta arvostuksesta johtuen,  suomalainen palkansaaja mieluummin silti yhä sinnittelee kestokykynsä äärirajoille kuin etsii apua työolojen aiheuttamalle stressilleen.

Näin siitä huolimatta, vaikka ennaltaehkäisy asiantuntijoiden mukaan olisi tehokkain ja nopein tapa korjata tilanne ja palauttaa henkilön työkyky ennalleen.

Vaihtoehto tälle kun on selkeästi huonompi: hoitamattomuudesta johtuva masennus, joka pahimmillaan vie pysyvään työkyvyttömyyteen. Työkyvyttömyyseläkkeelle mielialahäiriöiden vuoksi joutuneiden määrä onkin jo noussut selvästi ohi tilastojen ykkössijaa pitkään pitäneiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien.

Ongelman syvä ydin löytynee siitä, millä keinoin ja minkälaisin uhrauksin yritykset tulostavoitteisiinsa pyrkivät.

Tässä hyvällä johtamisella ja esimiestaidoilla onkin aivan ratkaiseva merkityksensä viihtyisän työilmapiirin luomiselle ja työn järkevälle organisoinnille.

Meillä tätä asiaa tuskin vieläkään on täysin ymmärretty. Ei, vaikka siitä niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan. Todellisuus monilla työpaikoilla lienee hyvin kaukana siitä, mitä liikkeenjohdon ja työpsykologian oppikirjat esittävät.

Miten muutoin selittyvät ne lukuisat tutkimustulokset, joiden mukaan huomattavan moni työelämässä oleva kokee työpaikkansa epäviihtyisäksi, työtahdin uuvuttavaksi, sanoo törmänneensä työpaikkakiusaamiseen, esimiesten epäasialliseen käytökseen, ja ilmaisee halukkuutensa siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle.

Kun samoja seikkoja on kartoitettu muiden EU-maiden kansalaisilta, ovat tulokset olleet huomattavasti myönteisempiä.

Tähän asiaan kannattaisi toden teolla kiinnittää huomiota, kun pitkään puhuttu työvoimapula alkaa nyt olla tosiasia, ja tarvittaisiin tehokkaita keinoja, joilla suomalaiset saataisiin lähivuosina pysymään nykyistä pidempään työelämässä, eläkkeelle siirtymisen sijaan.

Tavoitteen voisi ehkä muotoilla yksinkertaiseen lauseeseen: työssään hyvin viihtyvä työntekijä on myös työnantajalleen tuottavin työntekijä.