Lauantai 16. joulukuuta 2017

KD-lehti » Juttuarkisto » Rahavirrat kehitysmaihin ovat kasvaneet

Rahavirrat kehitysmaihin ovat kasvaneet

12.06.2014

Samuli Rissanen


Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Jouko Jääskeläinen ojensi ministeri Pekka Haavistolle toimikunnan vuosiarvion Suomen kehityspolitiikan tilasta.


Suomi voisi kehittää yrityksille suunnattuja tuki-instrumentteja, jotta ne voisivat sijoittaa kehitysmaihin.

Viime vuosina kehitysmaihin suuntautuneet rahavirrat kuten kauppa, investoinnit ja siirtolaisten rahalähetykset ovat kasvaneet. Niillä on kehitysyhteistyötä huomattavasti suurempi merkitys köyhille maille.
Suomen toiminnan vaikutuksia kehitysmaiden tilanteeseen seuraava Kehityspoliittinen toimikunta muistuttikin viime viikolla julkistetussa vuosiarviossaan, että kehityspolitiikan näkökulma kannattaisi ottaa huomioon esimerkiksi kauppa-, maahanmuutto- ja ilmastopolitiikassa. Johdonmukaisuutta kaivattiin kaikkiin kehitysmaihin vaikuttavien politiikka-alojen päätöksenteossa.
Johdonmukaisella politiikalla Suomi voisi tukea esimerkiksi sitä, että kehitysmaihin suuntautuvat rahavirrat lisäisivät ihmisten hyvinvointia näissä maissa. Samalla pitäisi huolehtia siitä, etteivät käänteiset rahavirrat kuten korruptio tai veronkierto syö yhteistä kertymää. Kehitysmaiden luonnonvaroista ja niissä tehdystä työstä tulleesta arvonlisäyksestä mahdollisimman suuri osa pitäisi jäädä hyödyttämään paikallisia.

Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Jouko Jääskeläinen arvioi, että johdonmukaisuuden merkitys ymmärretään nykyisin laajasti. Suomikin on tavoitellut kehityspolitiikan johdonmukaisuutta viimeisen kymmenen vuoden ajan. Sen sijaan eri ministeriöiden toimintakulttuureissa on yhä parantamisen varaa. Kysymys on Jääskeläisen mukaan konkreettisista asioista.
– Esimerkiksi siitä, otammeko huomioon myös kehitysmaiden näkökulman, kun teemme päätöksiä Suomen linjasta kansainvälisiin verokysymyksiin tai kun kehitämme tukipalveluita yritystemme kansainvälistymiseen.

Suomi on kuitenkin pieni tekijä maailmanpolitiikassa ja -taloudessa. Monet kehitysmaihin vaikuttavat politiikan alat ovat suureksi osaksi tai kokonaan EU-politiikkaa. Kehitysyhteistyöministeri Pekka Haaviston mukaan EU-komissio ei ole ollut kovin kiinnostunut jäsenmaiden ajatuksista vaan on nojannut omaan kehityspolitiikkaansa. Haavisto kertoi pettyneensä myös EU:n kehitysyhteistyöministerien foorumiin näissä kysymyksissä. Politiikan johdonmukaisuutta edistävät keskustelut eivät ole saaneet tuulta alleen. Koordinaatiokaan ei ole oikein toiminut.
– Se, mitä tapahtuu Keski-Afrikassa ja Syyriassa ei jostain syystä kuulu kehitysyhteistyöministereille, vaikka he istuvat niiden salkkujen päällä, josta rahat esimerkiksi humanitaariseen apuun tulevat, hän muistutti.

Haaviston mukaan Suomen kaltaisen pienen toimijan pitäisi olla toimissaan vikkelä ja herkin tuntosarvin liikkeellä. Varhaisiin signaaleihin reagoiminen on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi Keski-Afrikassa olisi ollut tilaisuus Kirkon ulkomaanavun kaltaisen järjestön työlle, jossa ollaan tottuneita islaminuskoisten ja kristittyjen välisten konfliktien sovitteluun. Suomelle Keski-Afrikka oli kuitenkin jokseenkin tuntematon kohdemaa eikä varhaisiin signaaleihin reagoitu.
– Nyt on kaksi vuotta kulunut, ja paikalla ovatkin jo rauhanturvaajat, Haavisto maalaa.

Sekä Jääskeläinen että Haavisto korostivat yksityisen sektorin roolin merkitystä köyhien maiden kehityksessä. Kaupan ja investointien lisäksi markkinat tuovat työpaikkoja, pääomia, osaamista ja teknologiaa. Yhteistä kieltä yritysmaailman ja perinteisten kehityspolitiikan toimijoiden välille ei silti ole helppo luoda. Bisnesmaailma ei useinkaan ole halunnut olla kehityspolitiikan osapuolena ja toisaalta bisnekseen on kohdistunut turhaa epäluuloisuutta. Olisi etsittävä kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja: Yritysten toiminnan on oltava taloudellisesti kannattavaa niin Suomessa kuin kehitysmaissa.
Ruotsi ja Tanska ovat osanneet hyödyntää yritysmaailmaa kehitysyhteistyössä selvästi paremmin. Maat ovat Suomea edellä tuki-instrumenttien luomisessa. Myös ohjelmien määrä, rahat ja hallinnolliset resurssit ovat suuremmat kuin Suomessa.

Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan Suomi on kehityspoliittisena toimijana ”liian monessa kaukalossa maailmalla.”
– Onkohan se ollut osa ulkopolitiikkaa, että joka maassa pitää hääriä, hän kysyy.
Salolaisen mukaan politiikan johdonmukaisuutta voisi olla sekin, että ollaan harvemmassa kohteessa vaikuttavammin. Kohteet voisivat valikoitua sen mukaan, missä Suomi on osaamisessaan vahva.
Toisaalta kohteita voisi valikoida senkin mukaan, missä satsaus tuo eniten lisäarvoa. Salolainen muistuttaa, että hauraissa maissa saadaan pienemmällä rahalla enemmän aikaan.
– Tyttöjen ja naisten koulutus tuo paljon myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan ja talouteen. Se nostaa perheiden elintasoa ja johtaa terveempään elämään.

Maahanmuuttajat ovat osa kehitysyhteistyötä

Kehityspoliittisen toimikunnan vuosiraportissa puhutaan  maahanmuuttaja-termin sijaan diasporasta, joka kuvaa eritaustaisten maahanmuttajien vahvaa yhteyttä entiseen kotimaahan. Suomen noin 200 000:sta ulkomaan kansalaisesta liki kolmannes tulee kehitysmaista. Esimerkiksi Suomessa asuva somaliyhteisö on hyvä esimerkki diasporasta, jonka lähettämät avustukset ovat tärkeä tulonlähde lähtömaassa.
Siirtolaisten rahalähetyksillä onkin suuri merkitys yksittäisten perheiden elintason kohenemisessa kehitysmaissa. Rahoilla rakennetaan taloja, perustetaan yrityksiä ja maksetaan lasten koulunkäyntikuluja.
Maailmanpankin arvioiden mukaan siirtolaisten rahalähetysten suuruus on vuosittain noin 500 miljardia dollaria. Esimerkiksi Somaliasta pois muuttaneet noin 800 000 somalia lähettävät entiseen kotimaahansa kaksi miljardia dollaria vuodessa.