Sunnuntai 26. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Antisemitismi nostaa jälleen päätään Euroopassa

Antisemitismi nostaa jälleen päätään Euroopassa

12.12.2013

Samuli Rissanen


Eduskunnan Israel-ystävyysryhmä kutsui Euroopan juutalaisten parlamentin puheenjohtaja Joel Rubinfeldtin kertomaan juutalaisten tilanteesta Euroopassa. Kuvassa kansanedustajat Jouko Jääskeläinen, Leena Rauhala ja Sauli Ahvenjärvi, Joel Rubinfeldt, sekä kansanedustajat Peter Östman ja Elisabeth Nauclér.


Euroopan juutalaisten parlamentin puheenjohtaja Joel Rubinfeldt vieraili Suomessa ja varoitti maanosan kasvavasta antisemitismistä.

Vajaa kaksi vuotta sitten Brysselissä perustetun Euroopan juutalaisten parlamentin puheenjohtaja Joel Rubinfeldt kertoi Suomen vierailullaan, että antisemitismi on kasvussa talouskriisin runtelemassa Euroopassa.

Juutalaisvastaisuus on Israelin kansan historian mittainen ja maailmanlaajuinen  ilmiö, mutta Rubinfeldt erottaa 2000-luvun eurooppalaisessa antisemitismissä uusiakin piirteitä. Itä-Euroopan maissa, kuten Unkarissa, se esiintyy perinteisimmässä muodossaan, mutta siitä on tullut myös Länsi-Euroopan ongelma.

Ajan henki on otollinen rasistisille ja antisemitistisille liikkeille. Euroopassa pitkään jatkunut talouskriisi on luonut muhevan alustan oikeistopopulististen  puolueiden menestykselle ja samalla perinteiselle antisemitismille. Myös Euroopan vasemmistolla näyttää olevan oma, Israelin valtion olemassaoloon kielteisesti suhtautuva linja.  Juutalaisvastaisuus sikiää myös Euroopan ääri-islamilaisissa yhteisöissä.  Oma roolinsa on Rubinfeldtin mukaan mediallakin, joka muokkaa tehokkaasti mieliä.

EU ailahtelee Israel-kannanotoissaan

Euroopan juutalaisten parlamentti perustettiin paitsi  ehkäisemään kasvavaa juutalaisvastaisuutta, myös tekemään juutalaisuutta ja juutalaisia arvoja tunnetummaksi. Kokoontuminen samassa rakennuksessa Euroopan parlamentin kanssa ei ole myöskään sattuma.

Juutalaisparlamentti on tärkeä painostusryhmä Israelin valtion asemaa koskevissa kysymyksissä, joissa EU on usein osoittanut ailahtelevansa. Vaikeimmin ennakoitavia ovat viime aikoina olleet komission toimet Israelia ja palestiinalaisalueita koskevissa kysymyksissä. Viime kesänä  EU-komissio antoi ohjeistuksen, jossa kielletään rahoittamasta Israelin siirtokuntiin kytköksissä olevia hankkeita.  Ohjeistukseen liittyviä kiemuroita selvitellään edelleen.
– Tämä on jatkuvaa taistelua, puolesta ja vastaan. Joskus voitamme, joskus häviämme, Rubinfeldt sanoo.

”Voitte olla ylpeitä omasta mepistänne”

Europarlamentaarikot jakautuvat Rubinfeldtin mukaan kolmeen ryhmään suhtautumisessaan Israeliin. Suurinta osaan Israeliin liittyvät kysymykset eivät hetkauta lainkaan.
– Mutta he ovat ihmisiä, ja he ymmärtävät, kun heitä tapaa ja heille selittää asioita.

Yhden ryhmän muodostavat avoimesti Israel-vastaiset europarlamentaarikot. Europarlamentissa on tätä nykyä puolueita, joilla on rasistisia ja juutalaisvastaisia kantoja. Toisella laidalla ovat Israeliin myönteisesti suhtautuvat mepit, joiden kanssa Rubinfeldt voi luottaa yhteistyöhön. Hän nimeää Israelin ystävistä erityisesti Sari Essayah’n ja Hannu Takkulan.
– Te voitte olla ylpeitä heistä, he tekevät hyvää työtä, Rubinfeldt antaa tunnustusta.

Selviytyneille jäi menetyksen tunne

Juutalaisvastaisuuden uusi nousu Euroopassa vain 70 vuotta sitten järkyttäneen kansanmurhan jälkeen on vakavoittanut Rubinfeldtin. Hän kiertää juutalaisten parlamentin puheenjohtajan ominaisuudessa eri puolilla Eurooppaa tapaamassa poliitikkoja ja toimittajia. Suomessa hän tapasi muun muassa eduskunnan Israel-ystävyysryhmän edustajat.  

Kuten suurinta osaa Euroopassa nykyisin asuvista kolmesta miljoonasta juutalaisesta, toisen maailmansodan tapahtumat ovat vaikuttaneet Rubinfeldtinkin elämään. Alunperin Itävallasta kotoisin olleesta Rubinfeldtin suvusta  valtaosa menehtyi holokaustissa. Rubinfeldtin isä pakeni natsimiehitystä Belgiaan ja selviytyi elossa juutalaisten kansanmurhasta. Eloonjääneiden käsiteltäväksi jäi valtava menetyksen tunne. Rubinfeldt kertoo työstäneensä asiaa myös omassa elämässään.
– Suurin osa lähisukulaisistani ei saanut elää kokonaista elämää. Minä saan elää, ja suhtaudun siihen niin, että toivon voivani elää niin pitkään kuin mahdollista, hän sanoo.