Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Sosiaalisesti aktiivi vanhus pysyy kunnossa ja vireänä

Sosiaalisesti aktiivi vanhus pysyy kunnossa ja vireänä

13.12.2012

Risto Rasilainen


Suomalaisessa yhteiskunnassa on tutkijan mukaan - ainakin vielä - runsaasti vaihtoehtoja sosiaaliseen toiminnallisuuteen. On vain osattava valita se aktiviteetti, joka parhaiten vastaa omiin sosiaalisiin tarpeisiin.


Merkityksellisyyden tunne tärkeä

Vierivä kivi ei sammaloidu, sanotaan. Näin on myös jatkuvasti kasvavan väestönosan, ikääntyvien suomalaisten, osalta.

Sosiaalisesti aktiivisen ikäihmisen todennäköisyys joutua laitoshoitoon on kaksi, jopa kolme kertaa pienempi kuin passiivisen ikätoverinsa.

Väitöskirjaa sosiaalisen aktiivisuuden merkityksestä ikääntyvän ihmisen terveydelle valmisteleva Katja Pynnönen ei pidä ”taakkapuheesta”.

Tällä tutkija tarkoittaa sitä julkiseen keskusteluun pesiytynyttä näkemystä, jossa ikääntyvien, jo eläköityvien kansalaisten merkitys mielletään usein vain yhteiskunnalle koituvana taloudellisena rasitteena.
– Taakkapuheessa  unohtuu kokonaan se laajempi merkitys, joka ikäihmisillä on vaikkapa omaishoitajina tai vapaa-ehtoistyön tekijöinä, Pynnönen sanoo.

Hän suhtautuu varauksellisesti taas otsikoihin nousseisiin vaatimuksiin eläkeikärajojen nostamisesta.
– Enemmän kuin vain tiettyihin ikärajoihin kohdistettuja kategorisia muutoksia, työurien pidentämisessä tulisi huomioida eri ammattien erilainen kuormittavuus sekä yksittäisten työntekijöiden oma halukkuus jatkaa työssään aiempaa pidempään.

Pynnösen mukaan ammatillisesta elämästä poissiirtyneiden ihmisten lokerointi yhteen ja samaan ryhmään vääristää jo lähtökohtaisesti heidän keskinäisiä erojaan:
– Ikähaarukan ollessa 65 vuodesta aina sataan vuoteen asti ja jopa yli, ihmisten fyysiset ja psyykkiset valmiudet vaihtelevat erittäin paljon.

Tutkijan mielestä tämä eroavuus pitääkin huomioida nykyistä paremmin ikääntyvien kansalaisten elämää koskevissa päätöksissä sekä asenteissa heidän yhteiskunnalliseen rooliinsa.

Sosiaalisesti aktiivinen elää pitempään kodissaan


Yli tuhannen 65-84-vuotiaan suomalaisen haastatteluaineistoon perustuva tutkimus osoittaa, miten merkittävä asia sosiaalinen toiminnallisuus on henkilön niin fyysiselle kuin psyykkisellekin hyvinvoinnille.

Se, että ihmisellä on säännöllisiä kodin ulkopuolisia sosiaalisia toimintoja, vähentää laitoshoitoon sijoittumisen ja kuolleisuuden riskiä. Elämän laadun paranemisen lisäksi koituu yhteiskunnalle merkittävä taloudellinen hyöty säästyvinä hoitokuluina.

– Iäkkäiden ihmisten kotona asuminen mahdollisimman pitkään on sekä virallisen vanhuspolitiikan että myös iäkkäiden ihmisten oma tavoite ja toive, muistuttaa Pynnönen.

Hyödyksi olemista ja leppoisaa yhdessäoloa

Millaisia sosiaalisia aktiviteetteja ikääntyvän ihmisen sitten tulisi harjoittaa?

Pynnönen jakaa sosiaalisen toiminnallisuuden kahteen kategoriaan, produktiiviseen ja kollektiiviseen.
Edellisessä käytetään omaa osaamista ja aikaa toisten auttamiseen ja yhteiseksi hyväksi, kuten esimerkiksi vapaaehtoistyöhön tai sukulaisten auttamiseen. Näin ikääntynyt voi kokea tekevänsä hyödyllisiä asioita ja olevansa tarpeellinen.

Kollektiivisessa sosiaalisessa toiminnallisuudessa taas siihen osallistumisella on oma, itseisarvollinen ja palkitseva  merkityksensä.
– Erilaiset kulttuuriharrastukset, järjestötoiminta, matkustaminen ja tanssiminen ovat esimerkkejä kollektiivisesta sosiaalisesta aktiivisuudesta, jossa ihmiset tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista.

– Käytännössä produktiivisen ja kollektiivisen sosiaalisuuden toiminnot ovat usein päällekkäisiä, ja siksi myös tulkinnanvaraisia.

Yhteistä Pynnösen mukaan molemmille on se, että ne antavat osallistujalleen merkityksellisyyden tuntemuksen ja vaikuttavat ihmisen minäkäsityksen muodostumiseen.   

Tämä on erityisen tärkeää niille ikääntyneille, joille palkkatyö on aiemmin toiminut keskeisimpänä itsetunnon ja oman arvostuksen lähteenä.

Eläköityminen usein uudelleenarvioinnin paikka

Työkorosteisessa kulttuurissamme on eläköityminen usein se hetki, jolloin osa ihmisistä kokee elämänsä muuttuvan sisällöllisesti tyhjäksi.

Tähän muutokseen liittyy Pynnösen mukaan silti mahdollisuus etsiä omaan arkeen uudenlaista sisältöä ja toimintaa.
– Sen sijaan että eläkkeelle jääminen usein nähdään päätepisteenä, se pitäisi mieltää alkuna uudelle, sosiaalisesti aktiiviselle ja virikerikkaalle elämälle.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on Pynnösen mukaan - ainakin vielä - runsaasti vaihtoehtoja sosiaaliseen toiminnallisuuteen. On vain osattava valita se aktiviteetti, joka parhaiten vastaa omiin sosiaalisiin tarpeisiin.

Sosiaalisen osallistumisen aktivoimiseksi myös kynnys niiden tarjontaan on pidettävä riittävän matalana, korostaa Pynnönen.
– Syrjäseutujen osalta on huolehdittava siitä, että kaikille halukkaille tarjotaan mahdollisuus päästä mukaan aktiviteetteihin esimerkiksi heitä varten järjestetyin kuljetuspalveluin.

Katja Pynnönen painottaa myös toiminnan jatkuvuutta siten, että siihen resurssoidaan riittävästi varoja sekä huolehditaan toimintaan osallistuvien ohjauksesta.
– Hyvin moni ikääntyvä on halukas vapaaehtoistyöhön, tätä motivaatiota tulee tukea mahdollistamalla toiminnan riittävä koordinointi.

Oman merkityksellisyyden tunne keskeinen

Itsensä hyödylliseksi kokeakseen ihmisellä on Pynnösen mukaan oltava merkityksellisiä sosiaalisia rooleja, joissa hän voi toteuttaa itseään.
– Ikääntyvällä ihmisellä tällaisia voivat olla muunmuassa isovanhemman, auttavan naapurin, vapaaehtoistyöntekijän tai osa-aikaista palkkatyötä tekevän eläkeläisen roolit.

Esimerkiksi yhä varsin tärkeäksi koetun isovanhemmuuden ”uutta tulemista” voi Pynnösen mielestä edistää myös nykyisen tietotekniikan aikakaudella.
– Sukupolvet ylittävä vuorovaikutussuhde ei nykyään välttämättä ole kiinni fyysisestä välimatkasta isovanhempien ja lastenlasten välillä, vaan sitä voi ylläpitää myös Skypen välityksellä tai twiittaamalla, tutkija sanoo.

Suomessa ensi kerran yli miljoona 65-vuotiasta

Tämän vuoden heinäkuussa yli 65-vuotiaiden määrä ylitti ensimmäisen kerran miljoonan rajan.

65 vuotta täyttäneiden määrä ylitti Suomessa miljoonan henkilön rajan heinäkuussa.

Tilastokeskuksen ennakkotilaston mukaan 65 vuotta täyttäneitä asui Suomessa vakituisesti heinäkuun lopussa 1003212 henkilöä.

Selvä enemmistö naisia

Heistä selvä enemmistö eli 579 298 on naisia. 65 vuotta täyttäneiden määrä ylitti neljännesmiljoonan vuonna 1944 ja puoli miljoonaa saavutettiin vuonna 1975.

Hanke pyrkii edistämään ikäihmisten elämänlaatua

Tohtorikoulutettava Katja Pynnösen Jyväskylän yliopistoon tekeillä oleva väitöskirja liittyy Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaan Osallisuutta lähiympäristöstä -hankkeeseen.

Sen päämääränä on ikäihmisten osallisuuden, sosiaalisen yhteisyyden kokemisen ja elämänlaadun edistäminen. 

Hankkeen käytännön toteutuksesta vastaa  ikääntyvän väestön toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvä tutkimus- ja kehittämiskeskus, GeroCenter.

Lisätietoja: www.gerocenter.fi