Sunnuntai 26. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Erokriisi käynnistää kasvuprosessin

Erokriisi käynnistää kasvuprosessin

07.12.2012

Samuli Rissanen

Suomalaisten kiihtyneestä erotahdista huolimatta avioliitto ei kuitenkaan ole menneen maailman projekti. Erokriisistä ja siitä selviytymisestä väitelleen Hanna Ranssi-Matikaisen mukaan se sopii elämänmuodoksi useimmille, mutta ei välttämättä sitä kaikkein  keveintä tai helpointa tietä tavoitteleville.

Työ vie miehen ja vaimo katoaa kodin ja lasten arjen pyörittämiseen. Liitto kriisiytyy, kun koktailiin lisätään puolisoiden elämäntapaerot, kommunikaatiovaikeudet ja lopulta se kolmas pyörä. 

– Naisilla keskeinen syy erokriisiin liittyy opittuun uhrautumiseetokseen ja marttyyrinomaiseen omien voimavarojen ylittämiseen.

– Miehellä keskeisin syy ovat isänä ja puolisona koetun epävarmuuden lisäksi rinnakkaissuhteet, jotka ovat pikemminkin seurausta toimimattomasta parisuhteesta kuin syy siihen, teologian maisteri Hanna Ranssi-Matikainen kertoo.

Hänen väitöstutkimuksensa erokriisistä ja sen selättämisestä vertaistuen avulla tarkastettiin Helsingin yliopistolla viime lauantaina.

Myönteisissä selviytymistarinoissa on voimaa

Ranssi-Matikainen haastatteli tutkimustaan varten yhtätoista avioparia, jotka osallistuivat Helsingin NMKY:n perhetyön järjestämiin vertaistukiryhmiin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla. Vertaistuen merkitystä erokriisistä selviytymiseen ei ole Suomessa aiemmin tutkittu molempien puolisoiden kertomana.
– Vertaistuen vahvuudet liittyvät samassa elämäntilanteessa kamppailevien parien myönteisten selviytymistarinoiden jakamiseen, Ranssi-Matikainen kertoo.

Tappiollisia tarinoita onkin jo riittävästi, sillä Suomessa erotaan Ruotsin ohella eniten maailmassa. Puolet avioliitoista ajaa karille. Erokriisejä ja eroja syntyy kaikissa parisuhteen vaiheissa. Kun häistä on kulunut 10 vuotta, on joka neljäs pari lähtenyt eri teille ja 20 avioliittovuoden jälkeen kaksi viidestä pariskunnasta on todennut, ettei tahdo enää jatkaa yhteistä taivalta. HNMKY:n perhetyötä vetävän Ranssi-Matikaisen näppituntuman perusteella  erokriisiin joutuneiden avioparien omat eväät kriisien ratkaisemiseksi on syöty noin kymmenessä vuodessa. Karille karahtaneeseen suhteeseen etsitään apua usein viimeisenä oljenkortena.

Tutkijan havaintoa tukee parisuhteen kehittymisen sisäinen dynamiikka: Kymmenessä vuodessa ensihuuma on  ehtinyt haihtua moneen kertaan ja haavekuva omasta aviopuolisosta on muuttunut enemmän peilikuvan kaltaiseksi. Myös puolisoiden väliset elämäntapaerot ovat paljastuneet. Lapsiakin on voinut siunaantua arkea haastamaan.

Kuormittavat elämäntilanteet vievät erokriisiin

Kovasta erotahdista huolimatta suomalaiset avioparit ovat Ranssi-Matikaisen mukaan sinnikkäitä. Osa erokriisiin joutuneistakin jää sietämään  toimimatonta suhdetta, mutta jos kuormittavia tekijöitä on muillakin elämänalueilla, saattaa onneton parisuhde olla viimeinen niitti. Sellaista puolisoa kun ei olekaan, jonka voimavarat olisivat rajattomat.

Suomalainen erokriisi kilpistyykin avioparien kokemaan kokonaiskuormitukseen, joka tietyissä elämäntilanteessa heittää vahvasti yli. Ranssi-Matikainen nostaa esimerkiksi lasten syntymisen. Usein uusi elämänaihe herättää aiemmin piilossa uinuneet ristiriidat, joiden oikominen vie aikansa. Niin ikään aviopuolisoiden omat, varhaisemmat kehityskonfliktit ja vaillejäämiset pulpahtavat läheisimmässä suhteessa pintaan. Kommunikaatiovaikeudet ja nalkuttava sinä-viestintä vain kärjistävät tilannetta.

Mitä pahempi kriisi, sitä antiikkisemmat roolit

Syy erokriisiin voi piillä perinteisissä sukupuolimalleissakin. Molempien puolisoiden työelämään osallistumisesta huolimatta naiselle on tyypillistä ottaa kokonaisvastuu myös  huushollista ja lapsista. Mies saattaa uppoutua työhön tai jäädä vapaa-ajalla kapakan ja kodin väliin. Lohtua haetaan rinnakkaissuhteista, mikäli oma ei toimi.
– Jostain syystä aviosuhteen kriisiytyessä kaikkein toimimattomimmat ja antiikkisemmat roolimallit otetaan käyttöön, Ranssi-Matikainen kertoo.

Pohja on jo melko lähellä, kun nainen vajoaa marttyyriuteen ja miehestä kuoriutuu koko perhettä tyrannisoiva despootti.

”On pakko muuttua, jos haluaa jatkaa yhdessä”

Kun aviosuhteen kiemuroita aletaan oikoa, on tärkeää, että muutoksia roolituksissa tehdään aivan tietoisesti. Ranssi-Matikaisen mukaan se vaatii usein vaimolta perhevelvotteiden ja kotitöiden uskomista napakasti myös miehelle.

Molempien on välttämätöntä luopua työn ja perheen välisestä kilpailuasetelmasta ja panostettava reilusti yhteiseen aikaan. Tutkijan mukaan erokriisin seurauksena arvot useimmiten muuttuvatkin yksilökeskeisistä perhekeskeisimmiksi.
– On erittäin tärkeää, että molempien asenteissa tapahtuu muutoksia. Toinen osapuoli voi pitkään kannatella suhdetta, mutta pitemmän päälle molempien motivaatiota tarvitaan.

Toivotonta parisuhdetta ei ole olemassakaan. Vaikka liitto olisikin pahasti kriisiytynyt, on paljon vielä tehtävissä.
– Ainoastaan silloin, jos toinen osapuoli ei tee mitään myönnytyksiä eikä suostu muuttamaan rikkovaa käyttäytymistä tai rakastamaan puolisoaan sillä tavalla, jonka tämä mieltää rakkaudeksi, on parempi lähteä eri suuntiin, Ranssi-Matikainen neuvoo.

”Armon ilmapiiri” toimii parantavana tekijänä

Ennen kaikkea erokriisi paljastuu henkilökohtaiseksi kasvuprosessiksi. Tutkimukseen osallistuneet parit kertovat sydänverellä vuorovaikutussuhteen hakemisesta ja  sen löytämisestä sekä oman identiteetin vahvistumisesta matkan varrella.

HNMKY:n neljäkymmentä vuotta tekemä vertaistukeen perustuva avioliittotyö näyttää tutkimuksen valossa voimansa. Myönteisten selviytymistarinoiden kuuleminen saa aikaan hyvän kierteen: Omaan parisuhteeseen saatu pyyteetön tuki kannusti avun saanutta välittämään sitä muillekin.

Vertaistukiryhmiin osallistuneiden parien kertomuksissa korostuu parantava kokemus ”armon ilmapiiristä”.  Muiden pariskuntien käymistä kamppailuista kuuleminen antoi toivoa. Omat ongelmat saivat oikeat mittasuhteet, kun kokemuksia saattoi avoimesti jakaa ilman tuomitsemista:
”Kaikki tämmöset tarinat, et on lapsi kuollu ja firma kaatunu ja ties mitä ja ihmiset on selvinny niistä. Se toivo, kun noil on viel kauheempaa ollu ja ne on tossa. Ne kertoo siitä ja on ihan tasapainoisia ja ne on selvinny.” (Irja, yksi väitöstutkimukseen haastatelluista henkilöistä.)

Miehenä ja naisena olemiseen liittyy kuormittavia roolimalleja
•    Ranssi-Matikaisen tausta-aineiston naisten elämään liittyi uhrautumiseetos, jossa muiden vaatimukset ja päämäärät asetetaan omien tarpeiden edelle.
•    Molempien puolisoiden täysaikaisesta työelämään osallistumisesta huolimatta naiset kantavat usein perheissä kokonaisvastuun.
•    Aviosuhteessa nainen saattaa olla auttajatyyppi, antajatyyppi ja kantava hahmo.
•    Miestä kuormittavat roolimallit liittyivät patriarkaaliseen miehisyysmalliin. Se voi olla lapsuudessa koettu isäroolimalli, mutta toimii huonosti aikuisten parisuhteessa.
•    Patriarkaaliseen miehisyysmalliin sisältyy suorituskeskeinen ja pedantti, tyrannimainen sekä ehdotonta sanelupolitiikkaa perheessä harjoittava mies.
•    Miestä kuormittaa parisuhteessa myös miehisyysmalliin liittyvä muottiin puristaminen, niukka tunneilmaisu ja korkea vaatimustaso suorituksissa.

”Perheen arvostus on jatkuvassa heiluriliikkeessä”

Suomalaisessa yhteiskunnassa on nähtävissä perhekeskeisten ja yksilökeskeisten tavoitteiden ristivetoa. Se on lisääntynyt 2000-luvulla, jonka satoa avioliittotyötä tekevän tutkija Hanna Ranssi-Matikaisen aineisto on.
– 2000-luvulle tultaessa familististen ja yksilökeskeisten tavoitteiden ristiriita ilmeni perheissä ja parisuhteissa ylikuormittavana elämänä, Ranssi-Matikainen kertoo.

Puolisoiden ylikuormitus oli syy erokriiseihin, joista toivuttiin osin arvostuksia muuttamalla.

Ranssi-Matikainen näkee ajankohtaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussakin tuttua ristivetoa.
– Kotiäitejä patistellaan töihin ja perhe-elämää tukevia ratkaisuja halutaan miettiä uudelleen, kun ajat ovat taloudellisesti ankeat.

Hänen mielestään perheillä on yhä valtavia paineita työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa eivätkä ne ole ainakaan helpottamaan päin. Yhteiskunnallinen asenne kulueriä kohtaan uhkaa tiukentua elinkaaren molemmissa päissä.

– Nyt suurten ikäluokkien lapset elävät ruuhkavuosiaan ja joutuvat pian myös huolehtimaan vanhuksistaan, joiden hoito on samalla tavoin yhteiskunnallisten ja taloudellisten suhdanteiden armoilla.