Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua

Hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua

22.12.2011

Minna Lönnqvist


Israelin monimuotoiseen luontoon kuuluu vuoria, viljavuutta ja otollisia laidunmaita, mutta myös erämaata ja maan pinnan matalin paikka, Kuolleenmeren alue.


Lähde mukaan Jeesuksen syntymän tarinaan

Jouluevankeliumi johdattaa meidät vuoristoiseen Juudean kuningaskuntaan ja Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Betlehem.

Kuljemme Pyhään Maahan, jonne jouluevankeliumi johdattaa kristikunnan eri puolilta maailmaa. Sen sanoma vie meidät vuoristoiseen Juudean kuningaskuntaan ja Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Betlehem.

Kerrotaan, että Joosef vei Marian, raskaana olleen kihlattunsa, verollekirjautumisen vuoksi Betlehemiin, koska hän oli Daavidin huonetta ja sukua.

Suku kirjautui esi-isiensä kotikaupungissa. Se tapahtui keisari Augustuksen ollessa Rooman hallitsija. Tuolloin elettiin Rooman imperiumin rauhan aikaa ns. Pax Romanaa. Suuressa imperiumissa Herodes oli nimitetty Juudean pienen kuningaskunnan hallitsijaksi. Alue kuului Syyrian provinssiin.

Piirtokirjoitus vahvistaa Daavidin kuningashuoneen

Nykyisessä Pohjois-Israelissa sijaitsevan  muinaiskaupungin Danin kerrostumista paljastui arkeologisissa kaivauksissa vuonna 1993 monen jo tuntema arameankielinen piirtokirjoitus, joka mainitsee Daavidin huoneen, Beit Davidin. Siinä toistuu jälleen tuo jouluevankeliumistakin tuttu ”Daavidin huone”. Piirtokirjoitus todistaa Daavidin kuningashuoneen historiallisuuden.

Raamatun mukaan Daavid perusti Israelin yhtenäisen kuningaskunnan. Se tapahtui noin 1000 eKr. Daavid valtasi jebusilaisilta Siionin vuorilinnan, Jerusalemin varhaisimman osan, jota ryhdyttiin kutsumaan myös Daavidin kaupungiksi. Daavidin valtaistuimelle nousun  myötä kuningaskunnassa hajallaan asuneet heimot yhdistettiin ja Jerusalemista tuli monarkian pääkaupunki. Yhtenäinen kuningaskunta oli Israelin siunauksen lähde.

Kuningaskunnan hajottua myöhemmin kahtia pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudeaan, se oli altis ulkopuolisten valtojen hyökkäyksille.

Danin piirtokirjoitus, joka on Daavidia  myöhemmältä ajalta, on muisto jakautuneen kuningaskunnan vaikeuksista. Se on ilmeisesti Damaskoksen kuninkaan Hasaelin hakkauttama muistokivi hyökkäyksestä Israelin pohjoiseen kuningaskuntaan 835 eKr.

Daavid ja Jeesus molemmat Betlehemistä

Raamatun ennustuksissa Messias on ”Daavidin huoneen avain”. Jeesus syntyi Daavidin huoneeseen ja jatkoi sukulinjaa, joka muistuttaa meitä lupauksista. Niin Betlehem kuin Jerusaleminkin varhaisin osa kantavat Raamatussa Daavidin kaupungin nimeä. Molemmat ovat Juudean kukkuloilla sijaitsevia kaupunkeja, jollaiset evankeliumien mukaan eivät voineet olla kätkössä. Kaupungit näyttelivät ratkaisevaa roolia Jeesuksen syntymässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Daavid oli alunperin kotoisin Betlehemin tienoilta, jossa hän oli kaitsenut isänsä Iisain lampaita. Daavidin varhaishistoria siis sijoittui samalle alueelle kuin Jeesuksen syntymä. Raamatun mukaan Daavid ja siten Jeesus polveutuvat kantaäiti Ruutista, joka saapui muukalaisena alueelle. Jeesus on osa Daavidin sukupuuta, Iisain juurivesaa. Juudeaksi Betlehemin alue on suhteellisen viljavaa ja ympärillä on otollisia laidunmaita. Ruutkin oli koonnut ohralyhteitä Betlehemin lähipelloilla.

Paimenet ovat esikuvia seurakuntien paimenille

Joulukertomuksessa puolestaan kohtaamme paimenia kedolla Betlehemin ulkopuolella vartioimassa lampaitaan. Lammaspaimenet toistuvat niin Daavidin kuin Jeesuksen varhaishistoriaan liittyvissä Betlehem-kertomuksissa. Paimentolaisesta yhteiskunnasta polveutuneet Lähi-idän kuninkaat olivat myös kansansa ”arkkipaimenia”. Se oli osa Jeesuksenkin rooliin siirtynyttä paimenperinnettä ja myöhemmin seurakuntien paimenen tehtävää.

Adventtina tervehdimme kuninkaan saapumista Jerusalemiin. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Se aloittaa meillä joulunvieton, laulamme: ”Hosianna, Daavidin poika”.

Alueen paimentolaisuuteen liittyy aasilla ratsastava ja lampaita tai vuohia kaitseva paimen. Harva kuitenkin tietää, että muinaisessa Lähi-idässä kuninkaalliseen virkaan nousseet ratsastivat kulkueineen nimenomaan aasilla pääkaupungin portista sisään. Siis Jeesuksen kohdallakaan aasin valinta ei ollut sattumaa, vaan se korosti perinteistä kuinkaan roolia.

Daavidin tähti, jonka moni tuntee Israelin lipusta, on kuin kuninkaan vertauskuvallinen sinetti. Se muodostuu Daavid-nimen ensimmäisestä ja viimeisestä kirjaimesta: heprealaisista dalet-kirjaimista (meidän d-kirjainta vastaava), jotka ovat samaa juurta kuin heprean kielen sana ”ovi” . Niin ”Daavidin huoneen avain” kuin ”ovikin” tulivat osaksi Jeesuksen messiaanista roolia.

Daavidin tähdessä muinaiskirjaimen kolmionmuoto vastasi paimentolaistelttojen ovenmuotoa. Niin muodostui Daavidin kuninkaallinen tähtimuoto, jonka kohtaamme esim. jouluhimmeleissä.

Toisenlaisen taivaalla loistavan tähden johtamat itämaan viisaat saapuivat Betlehemiin. Tähti merkitsi heille kuninkaan syntymää, ja he halusivat kunnioittaa äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta. Kuningas Herodes, joka puolestaan sai neuvonantajilta tietää, että pyhien kirjoitusten mukaan juutalaisten messiaskuningas oli toisaankin syntyvä Betlehemissä, rakennutti ilmeisesti tästä syystä muistomerkkinsä Betlehemiin. Hän halusi olla juutalaisten ainoa laillinen hallitsija ja vartioi roolia mustasukkaisesti.

Betlehemiin Herodes siis pystytti hautamonumentikseen suuren maansekaisen kummun, Herodiumin,  joka sulki sisäänsä kokonaisen palatsikompleksin. Se jäljitteli loisteliaisuudessaan keisari Augustuksen hautamonumenttia Roomassa.

Tiedämme, että Herodes kuoli vuonna 4 eKr., joten Jeesuksen syntymäkin ajoittuu sen mukaisesti noin vuosiin 7-4 eKr. Herodes sai Betlehemin vain hautapaikakseen.

Messiaskuninkaan tuli puolestaan syntyä Betlehemissä. Syntyessään Jeesus oli nimenomaan Daavidin huonetta ja sukua koskevien ennustusten täyttymys.

Kulkekaamme siis taas yhdessä Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin, jossa ilo ja riemu täyttävät joulun!

Kirjoittaja  Fil.tri Minna Lönnqvist on Lähi-idän arkeologian dosentti