Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Väkivalta lasta kohtaan on raskas rikos

Väkivalta lasta kohtaan on raskas rikos

15.12.2011

Risto Rasilainen


Kenialaisia koululaisia. Ruumiillinen kuritus on nyt kokonaan kielletty kouluissa jo 30 maassa. Yksi uusista valtioista on Kenia. Mutta 78 maata hyväksyy edelleen fyysisen kurituksen kouluissaan. Lähes 40 maassa jopa 86 prosenttia 2-14-vuotiaista lapsista joutuu joka kuukausi fyysisen tai psyykkisen väkivallan kohteeksi omassa kodissaan.


”Minkä teette yhdelle näistä...”

– Tietoisuuden ja asenteiden on muututtava niin, että lapsiin kohdistuva väkivalta ymmärretään aina rikokseksi, josta siihen syyllistyvällä aikuisella on täysi vastuu.

Juristiksi kouluttautunut  perulaissyntyinen ja nyt Suomessa asuva Ruth Santisteban työskentelee kehitysyhteistyöjärjestö Planin palveluksessa.

Santistebania ei silti läheskään aina löydä Planin toimistolta Helsingin Pasilasta; haastattelua edeltäneellä viikolla hän on palannut viikon kestäneeltä työmatkalta Mosambikista.

Niinä viitenä vuotena, jotka Santisteban on kiertänyt maailmaa Planin - ja kansalaisjärjestöyhteistyön kautta myös YK:n - ihmisoikeusasiain neuvonantajana, on lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentymisessä tapahtunut myönteistä kehitystä.

Fyysinen kuritus monessa maassa sallittua

Esimerkiksi kouluissa tapahtuva ruumiillinen kuritus on nyt kokonaan kielletty jo 30 maassa. Lukumäärä on kaksinkertaistunut vuodesta 2006. Uusina valtioina mukana ovat nyt muunmuassa Kenia, Puola, Tunisia sekä Etelä-Sudan.

Silti edelleenkin 78 maata hyväksyy fyysisen kurituksen kouluissa, ja joissain niistä jopa 97% lapsista on joutunut opettajan lyömäksi.

Rohkaisevaa edistysaskelta merkitsee myös parhaillaan toteutumassa oleva muutos, joka antaa lapsille mahdollisuuden valittaa YK:hon itsensä kohdistuneista väärinkäytöksistä. Lapsen oikeuksien sopimukseen liitettynä lapsi voi tehdä valituksen esimerkiksi jonkin kansalaisjärjestön avustuksella.

Väkivaltaan syyllistyy usein lähiomainen

Se, miten vakavasta ja laajasta ongelmasta on kyse, käy ilmi tänä syksynä julkaistusta, lapsiin kohdistuvan väkivallan nykytilaa tarkastelevasta raportista.

Kansainvälisen Planin lisäksi kahdeksan muun globaalisti toimivan kansalaisjärjestön yhteistyönä syntynyt arviointiraportti osoittaa, miten miljoonat lapset ympäri maailman yhä joutuvat nöyryyttämisen, lyömisen, polttamisen, seksuaalisen hyväksikäytön ja jopa tappamisen uhreiksi.

Ja kaikki tämä tapahtuu aikuisten - usein lähiomaisten - harjoittamana väkivaltana.

Joissain tapauksissa, kuten tyttöjen ympärileikkauksissa, syynä ovat kulttuuriset perinteet. Niiden seurauksena Afrikassa jopa 92 miljoonaa yli kymmenvuotiasta tyttöä on joutunut sukuelinten silpomisen uhreiksi.

Lainuudistus edellyttää muutosta myös asenteissa

– Kun taustalla ovat vuosisataiset ja koko yhteisöä koskevat sosiaaliset käytännöt, on muutoksen lähdettävä yhteisön sisältä, tapauskohtaisesti.

– Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy vahvasti suku- ja perhekeskeisissä yhteiskunnissa edellyttää aikuisten omaksumien, sukupolvelta toiselle periytyvien asenteiden muuttamista.

Vaikka pitääkin lainsäädäntöä keskeisenä vaikutuskeinona ongelmaan, on kyse Santistebanin mukaan silti vain kuolleesta kirjaimesta ilman todellista muutosta, jollei samalla kyetä vaikuttamaan myös asenteisiin, jotka sallivat lapsiin kohdistuvan väkivallan.

Tästä esimerkkinä Santisteban kertoo, miten hänen omassa synnyinmaassaan Perussa ruumiillisen kurituksen kieltävää lainmuutosta vahvistettiin mediassa samanaikaisesti toteutetulla kampanjalla.

– Lain ja ihmisten asenteiden muuttamisen ohella tarvitaan myös toimiva oikeusjärjestelmä, jolla lain toteutumista voidaan valvoa ja rankaista sen rikkojia. Tuoreessa raportissaan kansalaisjärjestöt vetoavatkin eri maiden hallituksiin, jotta nämä toteuttaisivat ja ohjaisivat riittävästi varoja kansallisiin ohjelmiin lasten kokeman väkivallan ehkäisemiseksi.

Naiset avainasemassa muutoksen toteutumisessa

Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy paljon asenteellista välinpitämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä tekojen vääryydestä, mikä estää niiden julkitulon.

– Myös lasten oma asema uhreina on poikkeuksetta niin heikko, etteivät he uskalla puhua kokemastaan väkivallasta, jotta siihen voitaisiin puuttua, toteaa Santisteban.

Kun kyse tavallisimmin on perheen sisällä tapahtuvista ihmisoikeuksien loukkauksista, ja tekijät yleensä miespuolisia, jäävät teot sitäkin helpommin piiloon.

Santisteban pitääkin naisten roolia tältä osin keskeisenä lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toiminnassa:
– Hieman kärjistäen voi sanoa ongelman juontuvan miehistä ja patriarkaalisesta kulttuurista, mutta muutosmahdollisuuden olevan naisissa, hän toteaa.

Itsekin usein perheväkivallan kohteiksi joutuvat äidit ovat taloudellisesti riippuvaisia puolisostaan, ja siksi lapsineen alistettuja miestensä vallankäytölle - tai tässä tapauksessa oikeammin mielivallalle.

– Naisten yhteisen joukkovoiman avulla on toki mahdollista parantaa heidän asemaansa paikallisyhteisöissä, sen sijaan laajat ja koko yhteiskuntaa koskevat muutokset vaativat lähes poikkeuksetta lainsäädännöllisiä uudistuksia.

Nicaraguassa ollessaan Santisteban näki, miten tämä mekanismi käytännössä toimii.

– Eräässä kyläyhteisössä naiset oli täysin suljettu pois yhteisestä päätöksenteosta, koska ainoastaan maata omistavilla yhteisön jäsenillä - toisinsanoen vain kylän miehillä - oli oikeus päätöksentekoon.

– Tilanne muuttui, kun kylän naiset yhdessä keräsivät keskuudestaan rahat, joilla ostivat itselleen hehtaarin maata. Sen jälkeen he saattoivat osallistua kokouksiin, joissa yhteisöä koskevista asioista päätettiin.

Pelko sulkee lasten suut

Lasten kokeman väkivallan traumatisoiva luonne ja ongelman salailu tekee sen parissa toimivien auttajien työstä hyvin haasteellista.

– Yleensä väkivallan kohteina olleet lapset eivät suoraan kerro kokemastaan, kun asia otetaan heidän kanssaan esille.

Tästä johtuen ongelmaa lähestytään kiertoteitse, antamalla lasten piirtämällä, laulaen tai näytellen kertoa asiaan liittyviä tuntojaan.

Vaikkei lasten kokema väkivalta tunne valtiollisia rajoja, näkyvät kulttuuriset erot Ruth Santistebanin mukaan silti selvästi maanosittain.

– Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa lapsiin kohdistettu väkivalta on avoimempaa, ja tekijänä voi lapsen oman vanhemman ohella olla usein myös toinen lähisukulainen.

– Euroopassa taas väkivalta on luonteeltaan näkymättömämpää ja tapahtuu paljolti kodin seinien sisällä, johtuen suppeammasta ydinperhekäsityksestä sekä privatisoituneemmasta kulttuurista.

Kiusallinen ja häpeällinen ongelma myös valtiotasolla

Vaikka väkivalta aina onkin yksilöön kohdistuva, hänen fyysistä ja henkistä koskemattomuuttaan vahingoittava teko, näkee Ruth Santisteban sillä olevan myös yksittäisiä valtioita koskevan, poliittisen luonteen.

 – Eri maiden poliittisilla päätöksillä on väistämättä sosiaalisia seurauksia, etenkin kun kyse on suurvaltojen harjoittamasta politiikasta, hän sanoo.

– Kun esimerkiksi Kiina viime vuosina on voimallisesti ulottanut vaikutustaan Afrikan eri maihin, se ei liiemmälti ole piitannut niiden sosiaalisista oloista, tai tekojensa yhteiskunnallisista seurauksista alueen yhteisöille.

Kansainvälisen Planin hyvä maine monissa kehitysmaissa pitkään toimineena ja niissä konkreettista apua tuoneena järjestönä on mahdollistanut sen toiminnan jo lähes 70 maassa.

Silti järjestön rooli hallitusten haastajana kansainvälisten lakien noudattajiksi ei ole helppo, kertoo Santisteban.

– Hiljattain Plan kutsui lasten kokemaa väkivaltaa käsittelevälle YK:n ihmisoikeusfoorumille osallistujiksi myös lapsia maista, joista foorumilla oli edustus.

– Läsnä olivat kaikkien kutsuvierasmaiden lapset, Pakistania lukuunottamatta.

Santistebanin mukaan kyse ei ollut siitä, etteikö juuri Pakistanilla olisi ollut aihetta lähettää lapsiedustajansa tilaisuuteen - yhtenä niistä harvoista valtioista, joiden hallitus ei ole sitoutunut suojelemaan kadulla työskenteleviä lapsia näihin kohdistuvalta väkivallalta.

– Todellinen syy on se, että Pakistanin hallitus kokee tilanteen maalleen ja arvovallalleen liian kiusalliseksi, ja haluaa siksi mieluummin vaieta siitä kieltämällä sen.

– Tässä tapauksessa lähes ainoaksi vaikutuskeinoksi jää kansainvälisen yhteisön painostus, jolla maan johtoa voidaan koettaa taivutella myöntämään vallitseva tilanne, ja saada se toimimaan ongelman ratkaisemiseksi.

Plan Suomi pyrkii lasten elämänlaadun parantamiseen

Plan Suomi on kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Tavoitteena on lapsen oikeuksien toteutuminen sekä Suomessa että maailmalla.
• Koulutus
Koulutus on yksi tehokkaimoia tapoja katkaista köyhyyden kierre, ja Planin kehitysyhteistyössä keskeisin osa-alue. Koulutus antaa tietoja ja taitoja hyvään elämään, lisää tuloja, ja kun lapset pääsevät kouluun, he mitä todennäköisimmin laittavat kouluun aikanaan myös omat lapsensa.
• Suojelu
Lapseen kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus. Väkivalta on uhka lapsen elämälle, kehitykselle, koulutukselle ja osallistumiselle yhteiskuntaan.
• Taloudellinen turvallisuus
Plan auttaa perheitä saavuttamaan vakaan taloudellisen tilanteen, jotta nämä voivat elättää ja kouluttaa lapsensa.
Plan Suomi tukee erityisesti nuorten naisten työllistämistä, myös muihin kuin perinteisiin naisten ammatteihin. Ulkoasiainministeriön rahoituksella nuorten työllistymistä tuetaan kahdessa konfliktiherkässä valtiossa, Pakistanissa ja Sierra Leonessa.
Planin ohjelmien tavoitteena on työllistää nuoria ammatillisten taitojen ja yrittäjyyskouluksen avulla.
Nuoret opiskelevat taitoja, jotka on linjassa paikallisten työmarkkinoiden tarpeiden kanssa. Nuorille tarjotaan uraohjausta, mentorointia sekä tukea työpaikan etsimisessä.
Kursseihin sisältyy työharjoittelu paikallisissa yrityksissä.
Yrittäjyydestä kiinnostuneita tuetaan liiketoimintasuunnitelman teossa, yrityksen perustamisessa sekä mikrorahoituksen hakemisessa.
• Katastrofit
Yli kymmenesosa Planin toimintamenoista käytetään humanitaariseen avustustoimintaan.
Plan Suomi on mukana kansainvälisessä työssä, mutta sillä on myös omia, ulkoministeriön rahoituksella toteutettavia hankkeita. 
Nykyisessä ulkoministeriön kumppanuusohjelmassa Plan Suomen katastrofiriskien vähentämistyö on keskittynyt kolmeen hankkeeseen Keniassa, Mosambikissa ja Pakistanissa.
• Kummius
Kummius on Planin työn kivijalka. Suomalaisia Plan-kummeja on jo noin 25 000, maailmanlaajuisesti Planilla on noin 1,2 miljoonaa tukijaa.
Kansainvälisesti Planin työ vaikuttaa noin 119,3 miljoonan kehitysmaassa asuvan ihmisen elämään. Kummius kehitysmaiden lapsille on tehokas tapa tukea kehitysyhteistyötä, sillä se mahdollistaa henkilökohtaisen yhteydenpidon kirjeitse ja avun perillemenon seuraamisen.
Sekä perinteisessä kummiudessa että syrjittyjen vähemmistöjen lapsiin keskittyvässä teemakummiudessa varat käytetään koko yhteisöä ja lasten oikeuksien toteutumista edistäviin hankkeisiin.
• Ryhdy lahjoittajaksi
Kuukausilahjoittajana tuet sopivaksi katsomallasi summalla Planin työtä. Voit lahjoittaa katastrofikeräyksiin tai Planin maailmanlaajuiselle Koska olen tyttö -kampanjalle. Voit tehdä kerta- tai säännöllisen lahjoituksen, yrityslahjoituksen, merkkipäivä- tai testamenttilahjoituksen.
• Ryhdy vapaaehtoiseksi
Planin vapaaehtoisena eli PlanKansalaisena edistät ajallasi ja osaamisellasi Planin toimintaa ja kampanjoita sekä lasten oikeuksia Suomessa ja maailmalla.
Plan-vapaaehtoiset järjestävät viidellätoista paikkakunnalla tapahtumia, tempauksia ja tapaamisia.

Katso PLANin verkkosivut:
www.plan.fi/