Keskiviikko 22. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Mielenterveysongelmaisen elämä lyhenee jopa 20 vuodella

Mielenterveysongelmaisen elämä lyhenee jopa 20 vuodella

16.12.2010

Samuli Rissanen


Kansanedustaja Leena Rauhalan mukaan asenteetkin saattavat vaikuttaa siihen, ohjataanko mielenterveys- ja päihdeongelmainen jatkotutkimuksiin.


– Suomessa hoitoon pääsy on eriarvoistunut. Apua eniten kaipaava ei välttämättä saa tarvitsemiaan hoito­palveluja, kansanedustaja Leena Rauhala suree.

Suomalaisten välille revenneet terveyserot näkyvät selvimmin mielenterveysongelmaisten eliniän odotteessa. Keskimääräisestä eliniästä leikkautuu pois jopa neljännes, jos kärsii vakavasta mielenterveyden häiriöstä. 

Mielenterveysongelmaisilla  naisilla eliniän odote on 15 ja miehillä 20 vuotta lyhyempi kuin muulla väestöllä. Itsemurhien ja väkivaltaisten kuolemien rinnalle ovat nouseet tautikuolemat, jotka ovat  jopa kolme kertaa yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin.

Suomessa hoitoon pääsy on eriarvoistunut

Pohjoismaisen kansanterveystieteen korkeakoulun tutkijoiden mukaan samansuuntaista tilastotietoa on kerätty myös  Ruotsista ja Tanskasta. Tutkijat esittelivät tuloksiaan marraskuun lopulla Kööpenhaminassa pidetyssä Pohjoismaiden ministerineuvoston seminaarissa. Mielenterveyden toimintaohjelmaa luotaavan konferessin paneeliin oli kutsuttu mukaan Kristillisdemokraattien kansanedustaja Leena Rauhala.

Hänen mukaansa Suomessa on tapahtunut eriarvoistumista hoitoon pääsyssä.  Köyhyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä syrjäytyminen ovat muodostuneet esteeksi hoitoon pääsylle, vaikka tarve hoito- ja tukitoimille olisikin juuri näissä tapauksissa suurin.

Suomalaisesta terveydenhuoltojärjestemästä ovatkin hyötyneet eniten hyvinvoivat kansalaiset.

Masennus vie kyvyn huolehtia itsestään

Vaikka mielenterveyspotilaiden alhainen eliniän odote selittyykin osin itsemurhilla ja väkivaltaisilla kuolemilla, ovat tautikuolematkin jopa kolme kertaa yleisempiä kuin muulla väestöllä. Niitä voitaisiin ehkäistä, mutta tiellä on monta estettä.

Suomalaisten nykyinen kansantauti, masennus, vaikuttaa muiden mielenterveysongelmien tavoin kykyyn huolehtia omasta fyysisestä hyvinvoinnista. Toisaalta pelko leimautumisesta tai jopa syrjinnästä voi estää mielenterveysongelmaista hakemasta apua fyysisiin sairauksiinsa.

Lääkärin vastaanotolla mielenterveyspotilaan fyysiset sairaudet jäävät usein psyykkisten oireiden varjoon. Leena Rauhalan mukaan hoidon arvioinnissa tulisikin tunnistaa hoidon tarpeen moninaisuus.

– Tarvitaan erityisosaamista ja aikaa potilaan kuuntelemiseen ja tutkimiseen.

Järjestelmän heikkouksien lisäksi asenteilla voi olla merkitystä siinä, pääseekö mielenterveys- tai päihdeongelmainen jatkotutkimuksiin.

– Otammeko vakavasti heidän tilanteensa ja pystymmekö tarjoamaan riittävän pitkäkestoista hoitoa, Rauhala kysyy.

Mitä on hyvä hoito?

Mielenterveyskuntoutujien oma viesti on ollut, että hoidon pitäisi olla kokonaisvaltaisempaa. Esimerkiksi elintapasairaudet ovat heidän ryhmässään huomattavasti yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin.

– Hoidossa turvaudutaan liian usein pelkkään lääkinnälliseen hoitoon, joka voi aiheuttaa hankalia sivuvaikutuksia ja olla osaltaan fyysistä kuntoa heikentävää, Rauhala huomauttaa.

Medikalisaatio on aina liittynyt mielenterveyden häiriöiden hoitoon, mutta muihin hoitomuotoihin suunnatut resurssit ovat olleet kortilla 1990-luvun laman jälkeen. Tuolloin laitospaikoista luovuttiin, mutta samalla ei kyetty rakentamaan riittävän kattavaa avohoitopalveluiden verkostoa.

Moni jääkin pitkäksi aikaa yksin ongelmiensa kanssa. Liian usein hoito typistyy kuukausittaiseksi poliklinikkakäynniksi sairaanhoitajan tai lääkärin vastaanotolla. Hoidon tiiviys ja intensiivisyys voisi tuoda paremman tuloksen.

– Näin mielenterveyden häiriöistä kärsivän toipuminen esimerkiksi työkuntoon jää puutteelliseksi ja sosiaalinen verkosto jää uupumaan, Rauhala suree.

Minne katosi elämän kunnioitus?

Tamperelainen kansanedustaja kertoi Kööpenhaminan seminaarissa suomalaisten itsemurha-alttiudesta. Hänen havaintonsa mukaan itsemurhiin suhtaudutaan aiempaa myönteisemmin. Suomalaisten nuorten itsemurha-alttius on EU:n huippuluokkaa, erityisesti nuorten miesten. Myös tyttöjen itsemurhat ovat lisääntyneet.

– Kovat vaatimukset nuoria kohtaan ovat kasvaneet ja moni kokee mahdottomaksi yltää niihin. Myös  tietyt nuorten alakulttuurit kannustavat itsetuhoisuuteen, Rauhala arvioi.

Riskitekijöihin hän laskee traumaattiset kokemukset, päihdeongelmat, koulukiusaamisen ja syrjäytymisen. Nämä tekijät pitää tunnistaa ja niihin tulee puuttua. Lisäresursseja tarvittaisiin erityisesti kouluterveydenhuoltoon ja muihin ennaltaehkäiseviin toimiin.

– Etsivä nuorisotyö on erittäin hyvä työmuoto, jonka asemaa on myös vahvistettu lainsäädännössä, hän lisää.

Toisaalta, moni asia palautuu Kristillisdemokraattien kansanedustajan mukaan yleiseen arvomaailmaan yhteiskunnassa.

– Haluaisin viestittää, että jokaisen elämä on arvokas ja ainutkertainen. Sitä pitäisi kunnioittaa ja vaalia enemmän.

Tutkijat ehdottavat hengenpelastus-pakettia
• Kööpenhaminan seminaariin osallistuneet ehdottavat pohjoismaista hengenpelastuspakettia, joka sisältää toimintaohjelman mielenterveyspotilaiden elämän pidentämiseksi.
• Julkilausumassa ehdotetaan mielenterveyden häiriöistä kärsivien voimaannuttamista työn ja sosiaalisen verkoston avulla.
• Kohdennetuilla terveyden edistämistoimilla saataisiin mielenterveyspotilaiden terveydentilaa kohennettua.
• Samalla mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden pääsyä terveydenhuoltoon tulee helpottaa.
• Toimia itsemurhien ja väkivallan ehkäisemiseksi tulisi lisätä.