Sunnuntai 19. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Kenia nitisee liitoksistaan

Kenia nitisee liitoksistaan

21.12.2009

Heini Röyskö


Kenian 33-miljoonaisesta kansasta yli puolet on alle 20-vuotiaita. Myös slummissa asuville lapsille pyritään järjestämään mahdollisuus koulunkäyntiin.


Suomi haluaa auttaa Keniaa oikeusvaltiota tukeviin uudistuksiin sekä ruohonjuuritasolta nousevaan kehitykseen.

Kenian ja Suomen yhteistyöneuvottelut pidettiin marraskuun lopulla Nairobissa.

Neljän vuoden välein pidettäviä neuvotteluja johti ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällilkkö Heikki Tuunanen.

Kenialaisten delegaatiota johti valtiovarainministeriön kansliapäällikkö  Joseph K. Kinyua.

30 vuotta kehitysyhteistyötä

Maiden välillä kehitysyhteistyötä on harjoitettu peräti 30 vuoden ajan. Neuvotteluissa ja valmistelevissa keskusteluissa korostui Suomen halu tukea oikeusvaltiota tukevia reformeja sekä ruohonjuuritasolta nousevaa kehitystä.

Kofi Annanin johdolla räätälöityjä uudistusehdotuksia ei ole pantu täytäntöön, vaikka ehdotukset on synnytetty niin vaalien uudistamiseksi kuin poliisi- ja maareformiinkin.

Rankaisemattomuuden kulttuuri elää vahvana. Vaalien jälkeiseen väkivaltaan syyllistyneiden tutkimiseksi ja tuomitsemiseksi tarkoitettua erityistuomioistuinta ei ole perustettu. Mikäli reformeja ei saada toteutetuksi ennen seuraavia vaaleja 2012, on olemassa riski, että maa ajautuu uudelleen kaaokseen.

Ihmisoikeustilanteesta ollaan huolestuneita. Tilanne on hälyttävä, sillä ihmisoikeusaktivisteja on tapettu.

Edistysaskeleet puuttuvat

Yhteiskunnallisesti kestävä kehityksen rakentamisessa ei siis ole saavutettu suuria edistysaskeleita. Maksatuksiin tuli 2008 alussa viivytyksiä, kun Kenia ajautui vuoden 2007 presidentinvaaleissa esiintyneiden epäselvyyksien vuoksi yhteiskunnalliseen kriisiin, jonka seurauksena yli tuhat ihmistä sai surmansa ja sadat tuhannet jäivät kodittomiksi.

Kansainvälinen yhteisö jäädytti apunsa Kenialle. Uusia sopimuksia ei solmittu ja käynnissä olevien ohjelmien maksatuksia  siirrettiin.

Edustusto pystyi kuitenkin reagoimaan nopeasti muuttuneeseen toimintaympäristöön hyödyntämällä paikallisen yhteistyön määrärahoja (PYM). Tästä syystä tämän hetkinen PYM-hankkeiden määrä on korkea, hankkeita on viitisenkymmentä. Määrää tullaan karsimaan uuden PYM-normin tavoitteen (10 hanketta) suuntaan. Suurlähettiläs Heli Sirve arvioi, että realistinen hankkeiden määrä on 15.

Tällä hetkellä suhteet ovat kuitenkin normalisoitumassa ja kehitysyhteistyöohjelmia toteutetaan lähes entiseen tapaan.

Maaseutu­kehitystä edistetään

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen vieraili Keniassa vuosi sitten, jolloin alustavasti sovittiin kahdenvälisen yhteistyön painopisteistä kuten uusista yhteistyöaloitteesta maaseutukehityksen edistämiseksi Länsi-Keniassa.

Kahdenvälisen yhteistyön sektorit ovat luonnonvara- (metsä,vesi), maaseutukehitys- ja oikeussektori. Instituutioiden välinen yhteistyö  (IKI-instrumentti) on käynnistymässä maatalous- ja metsäsektoreilla.
Suomi tukee kansallista kehitysohjelmaa Vision 2030. Sen sisältö on kuitenkin vielä keskeneräinen. Suomen tuki on kasvamassa metsäsektorin ja maataloussektorin mittavien hankkeiden vuoksi.

Hyvä hallinto mutta korruptio-ongelmia

Suomi ei anna Kenialle budjettitukea maan hyvään hallintoon ja korruptioon nivoutuvien ongelmien vuoksi. Kenia ei ole erityisen apuriippuvainen maa (ainoastaan 5–7% valtion budjetista). Suomen kokonaistuki Kenialle 2008 oli 12 miljoonaa euroa. Kahdenvälinen kehitysapu oli n. 2,6 miljoonaa.

Suomen kahdenvälinen yhteistyö on lähivuosina kasvamassa, kun laajat metsäsektorin ja maaseutukehityksen ohjelmat käynnistyvät. Kenia on tiivistänyt yhteistyötään Kiinaan vähentääkseen riippuvuuttaan ehdollisuuksia asettavasta avunantajaryhmästä.

Kirjoittaja osallistui Suomen ja Kenian yhteistyöneuvotteluihin Kehityspoliittisen toimikunnan edustajana


Korruptio murentaa toivon

Humanitaarisen avun suhteellisen korkea määrä Kenialle annettavasta avusta kuvaa tarkasti tilannetta, jossa maa tällä hetkellä on. Kuivuus ja maanomistukseen liittyvät epäselvyydet ja epäoikeudenmukaisuudet aiheuttavat nälänhätää: peräti kolmasosa väestöstä tarvitsee tällä hetkellä ruoka-apua. Tämä on häpeällistä, sillä samaan aikaan esimerkiksi menneen presidentti Moin perhe omistaa rutkasti hedelmällistä viljelymaata, jota ei kuitenkaan viitsitä viljellä. Ei viitsitä. Metsäsektorin ja maaseutukehityksen tukeminen ovat sinänsä Suomelta kelpo vastaus kovaa vauhtia urbanisoituvan Kenian haasteisiin: jos maaseutuolosuhteita saadaan kohennettua, se hillitsee raivokasta kaupungistumista, joka puolestaan paisuttaa mm. Nairobin slummeja.

Kuinka luotettava kumppani Kenian valtio sitten on?

Yhteiskunnallisia reformeja ei ole toteutettu, rankaisemattomuuden kulttuuri vallitsee. Taustalla on myös kulttuurisia rakenteita, jotka ruokkivat epätasa-arvoa: etninen identiteetti on vahva ja omaa heimoa suositaan ja puolustetaan, tarvittaessa jopa asein. Henkilökohtaisesti olen huolissani siitä, että kenialaisilta on viime vaalien myös viety toivo, toivo poliittiseen järjestelmään. Yleinen turvallisuustilanne on huonontunut ja ulkomaalaisten kidnappaukset ovat lisääntyneet. Ihmisoikeusjärjestöjen työntekijöitä on pahoinpidelty ja tapettu tai henkilöt ovat joutuneet painostuksen uhreina muuttamaan ulkomaille.
Kenia on toistaiseksi Afrikan sarven ainut vakaa, tai ainakin muita vakaampi vakaampi valtio. Rajanaapureina ovat mm. kaksi Afrikan sekasortoisinta maata: Sudan ja Somalia. Kenialla on ollut merkittävä rooli merirosvouden hillitsemisessä.

Yhteystyöneuvotteluissakin kiiteltiin Kenian ponnisteluja Somalian aluevesiltä pidätettyjen merirosvojen saamisessa tuomittaviksi Mombasan oikeusistuimissa.

Toisaalta Keniaan virtaa jatkuvasti merirosvoudella ansaittua valuuttaa; Mombasasta ostetaan rantatontteja, Nairobista kokonaisia kerrostaloja jne. Seuraavat kaksi vuotta tulevat määrittämään alueen turvallisuustilanteen suunnan.

Keniassa seuraavat vaalit pidetään 2012. Sudanissa uurnilla pitäisi olla jo ensi vuonna. Vapaan demokratian ja kansalaisoikeuksien symbolista, vaaleista, on muodostumassa alueen merkittävin turvallisuusriski korruption, merirosvouden ja ympäristökriisin ohella. Kenialaista kansalaisyhteiskuntaa ei saa jättää oman onnensa nojaan, vaikka maa ajautuisi seuraavien vaalien alla sekasortoon. Vakautta on pyrittävä rakentamaan niin valtiollisella tasolla kuin tavallisen kansan kujilla ja pelloilla. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen panos Keniassa tulee olemaan entistäkin merkittävämpi.