Keskiviikko 29. tammikuuta 2020

KD-lehti » Juttuarkisto » Raino Westerholm on kiitollinen sotaveteraani

Raino Westerholm on kiitollinen sotaveteraani

24.11.2009

Kristiina Kunnas



Puolueen ensimmäinen kansanedustaja täytti 90 vuotta


Veteraanipoliitikko Raino Westerholm toivoo puolueelleen sopua ja myöntää olevansa ekokonservatiivi.

Raino Westerholm on juuri palannut jokapäiväiseltä lenkiltään Malmin hautausmaan maisemista. Ostokset ja muut asiat on hoidettu ostoskeskuksessa. Sillä välin Sirkka-Liisa Westerholm on valmistanut pariskunnalle aterian.
– Vaimo valmistaa ruuan joka ikinen päivä, Westerholm kiittelee.
– Me olemme täällä pärjänneet näissä arkisissa tehtävissä hyvin, hän jatkaa.

Yhteistä taivalta on 90 vuotta täyttäneellä Westerholmilla ja paria vuotta vanhemmalla puolisolla takana jo 64 vuotta.

”Luulin kuolevani jo nuorena”

Kaikissa Westerholmin sanoissa kuultaa suuri kiitollisuus. Hän kuuluu siihen ikäpolveen, joka ei ota kunniaa itselleen, vaan haluaa antaa sen Jumalalle.
– Kiitän Herraa siitä, että saan tämän korkean iän saavuttaa.

Nuori Raino oli jokseenkin varma, ettei saisi elää pitkää elämää. Sydämessä oli toimintahäiriöitä jo ennen armeijaa.
– Olen aina ennustanut, että kuolen pian, hän nyt muistelee ja hymyilee.

Kuusankoskella syntyneen Westerholmin nuoruus oli jonkin verran vaikea.  R-kirjain puuttui ja jatkuvat selkävaivat saivat hänet tuntemaan itsensä aika lailla syrjäiseksi.
– Ärrää yritettiin monella tavalla saada, mutta mitkään terapeutit eivät siinä auttaneet, hän muistelee.

Ratkaisu tuli yllättäen ja ihmeen kautta. Raino opiskeli metsänhoitajaksi Helsingissä. Eräänä iltana hän oli pitämässä iltarukouksia. Hän kuuli mielessään Herran puheen: ”Yritä vielä kerran.”

– Niinpä ryhdyin sellaiseen toimenpiteeseen, että ennen nukkumaanmenoa lähdin aina kävelemään Helsingin kaduille. Siellä yritin sitten surruttaa, ihmiset katsoivat ihmeissään, mutta minä jatkoin höpinääni.

– Kolme viikkoa jatkoin, ja äkkiä eräänä iltana ärrä sorahti ensimmäisen kerran. Voitte kuvitella, että se oli suoranainen Jumalan lahja minulle.

Vahingoittumattoma etulinjasta siviiliin

Talvisodan puhjetessa 70 vuotta sitten Raino Westerholm oli vielä armeijan käymätön.
– Pyrin sinne kyllä vapaaehtoisena. Tammikuussa sain astua remmiin, mutta kun olin vasta alokas, minut piti ensin kouluttaa.
– Aliupseerikoulusta sitten ehdin viimeiseksi kymmeneksi päiväksi mukaan.

Jatkosodassa hän palveli Kannaksella etulinjassa eri kohteissa.
– Säilyin haavoittumattomana, hän ihmettelee.

– Jumala pelasti minut yhdestä aivan ihmeellisestä tilanteesta.

Westerholm oli Äyräpäässä pataljoonansa komentajan ainoana upseerina. Hän joutui kiertämään etulinjaa.
– Kuulin Neuvostoliiton tykistön ammusten lähtölaukaukset. Vihollinen pommitti sitä paikkaa missä olimme, määrätyn alueen kerrassaan. Arvasin, että nyt tulee meidän kohdalle.

Westerholm hyppäsi  vanhaan pommikuoppaan. Siinä kyyhöttäessään hän kuuli selvän äänen sanovan ”Hyppää viereiseen kuoppaan”.

– Tein niin, ja siinä samassa pommi räjähti siihen kuoppaan, jossa juuri olin ollut. Sain soraa ja multaa niskaani, mutta en vahingoittunut.

Poliitikkoina olimme alkuun vähän alokkaita

Westerholmin elämässä on ollut kolme uraa rinnakkain ja limittäin monen vuosikymmenen ajan. Siviilityössään hän oli metsänhoitaja. Uskoontulo sodan aikana 1942 teki hänestä innokkaan ja sitoutuneen maallikkotoimijan. Edelleen hän pitää jokaviikkoista raamattu- ja rukouspiiriä maanantaisin.

Lisäksi hänestä tuli Suomen Kristillisen Liiton (Kristillisdemokraattien edeltäjä) ensimmäinen kansanedustaja 1970, ja monivuotinen puheenjohtaja (1973–82).
– Eduskunta oli kova haaste. Saimme kokea ihmeellisiä Jumalan johdatuksia, Westerholm toteaa.

– Meillä oli oma yhteinen näky ja vedimme puolihengellistä linjaa. Ei niin, että olisimme saarnanneet Sanaa eduskunnassa, mutta kaikkiin ratkaisuihin pyysimme Jumalan johdatusta.

– Emme aluksi tienneetpolitiikasta paljon mitään, olimme vähän alokkaita. Mutta vähitellen opimme, Westerholm tunnustaa.

Westerholmkin on ekokonservatiivi

Raino Westerholm on katsellut mielissään puolueen uutta Ekokonservatiivi-imagomuutosta.
– Nämä ovat oikein hyviä  ajatuksia, hän rohkaisee.

Suomen maallistumista hän seuraa murhemiehellä.
– Kekkosen aikana Suomen suhde Israeliin muuttui hyvin negatiiviseksi, kertoo Westerholm, joka sai presidentiltä myllykirjeenkin.

– Hän ei hyväksynyt minua, eikä tukeani Israelille.

Westerholmia oli pyydetty myös ministeriksi 1971 ja 1975, mutta Kekkonen ei sallinut vastustajansa nousta hallitukseen.
– Minulle on hyvin tärkeä asia, että koko Euroopan Unionin suhtautuminen Israeliin olisi myönteisempää. Tämä merkitsee paljon myös omalle kotimaallemme.

”Omaan puolueeseen toivon sopua”

Westerholm toivoo huippupoliitikoille tervettä jumalanpelkoa.
– Se olisi kauhean tärkeä juttu, se johdattaisi heitä niin monella tavalla viisaampaan politiikkaan.

– Enää en tietenkään osaa neuvoa ketään, mutta tämän tiedän, että Herra antaa ohjeita ja neuvoja, jos niitä Häneltä pyydetään ja rukoillaan.

Omaan puolueeseen hän toivoo sopua.
– En tiedä, onko siellä ongelmia ja epäsopua, mutta useinhan sellaista on, hän arvelee pitkän historian tuomalla kokemuksella.

– Sopua ja yhteistyötä tarvitaan, hän lausuu kuin testamenttina seuraajilleen.

Raino Olavi Westerholm
•    syntyi 20. 11. 1919 Kuusankoskella
•    metsänhoitaja
•    Suomen Kristillisen Liiton 1. kansanedustaja (Kymen vaalipiiri)
•    kansanedustajana 1970–79
•    SKL:n puheenjohtaja 1973–82
•    SKL:n presidenttiehdokas 1978 ja 1982
•    sotaveteraani
•    majuri 1978
•    naimisissa Sirkka-Liisa Westerholmin kanssa
•    merkkipäivänä matkoilla